Valjastetut hevoset

Sain Raputytöltä tänään snäpin, että enkö enää kirjota tätä blogia. Kirjotanhan mie, kun vaan riittäis paukut kaikkeen fyysiseen että ajatustyöskentelyyn. Oon tällä hetkellä Mikkelissä koiravahtina, kun Jaatinen on bailaamassa Ruotsissa firman bileissä. Istun Jaatisen parvekkeella ja kuuntelen Don Brocoa pitkästä aikaa, nautin samalla vesisateesta ja raikkaista tuulahduksista. Tulin lenkiltä tyttöjen kanssa ja pyörittelin vähän kaikenlaisia ajatuksia mitä tänne kirjottaisin. Istun urkkarintsikat ja flamingopökät jalassa läppäri sylissä samalla, kun selaan Facebookista kaikkia tapahtumia missä ois hauska käydä. Ja ainut kuka miulla pyörii päässä tauotta on ErikoisKoe. Kaksneljäseittemän ja neljä viikkoa kuukaudessa. Pakko kuitenkin sanoa, että miulla on hieman tuntemukset vaihdellut tässä viime aikoina, koska se on hektinen mies ja sillä on tosi paljon kavereita, jolloin se tekee siitä tosi menevän miehen. On sillä kyllä aikaa ollut miulle vastata ja se tekee aina aamusta sellasen momentin, että sit vaan jää nukkumaan vielä hetkeksi aikaa, kun onnellinen, pieni härski silli. Saatan siis herätä keskellä yötä katsomaan viestit (saatan jopa vastata) ja en muista aamulla siitä mitään, tosi paha tapa. En oo kylläkään kehdannut sille laittaa niin paljoa viestiä mitä olisin halunnut ja siitä mie olen ylpeä, että oon ehkä viimein saanut osan niistä vaunuja vetävistä hevosista köytettyä, jotta ne ois hillitympiä. Mutta palataan kohta EK:n takaisin.

Aloitetaan vaikkapa siitä, että kun palasin maanantaina Helsinkiin aamubussilla. Arvatkaa odottiko miua siellä suuri suru ja kasa paskaa lattialla? Tässä kappaleessa tulee paljon verbaalisesti rumia haukkumasanoja, joten skipatkaa ne, mutta miun pitää vielä hieman päästellä höyryjä ulos tän asian tiimoilta. En ihan arvannut, että lasku arkeen olisi NIIN jyrkkä, kun keväällä oli kuitenki ollut niin hyvä olo jo Helsingissä ja miun kesä oli yks huippujutuista. Itketti ihan älyttömästi bussissa ja nukuinkin Mikkelistä Keravalle asti, oli melkoinen unipöhnä kun tajusin, että hei nythän ollaankin jo Viikin kohdalla. Sitten miulle tuli mieleen Vähälaktoosi ja se, että kohta on vuosi jo siitä, kun me tavattiin ekaa kertaa. No se oli ja meni, valmistauduin henkisesti siihen urakkaan, että piti kantaa olkalaukku, matkakassi, Ikean kassi, pyörillä oleva pikkumatkalaukku ja meikkipakki pääkadun pysäkiltä Alppilan residenssiin. Paskaa se oli. Kun avasin oven, sekin oli paskaa. Voi hyvä jumala, että mie vaan itkin ja itkin sydämeni pohjasta, kun tuli fyysisesti niin oksettava olo. Rauhotuin hieman ja aloin sit katsomaan mitä se miun pimeä vuokralainen oli siellä tehnyt. Mitä pidemmälle mie katoin sitä enemmän miua vaan kävi itkettämään enemmän, kun se asunto oli niin ällöttävän paskainen ja oksettavassa kunnossa. Kahvia joka helvetin paikassa, keittiön kaikilla kaapeilla oli sitä ja jopa siinä välissä mikä jää sängyn ja sohvan väliin. Mie en halua edes tietää onko se sohvan sivu kahvissa, koska miulla jäi sukat kiinni lattiaan. Mie perkele itkin ja kuurasin siellä, aloin hyperventiloimaan ja piti vaan hetkeks laittaa silmät kiinni ja sanoa, että ei oo mitään hätää, rauhotu, siun ei tarvii tässä asua enää ihan hirveän pitkään. Miua vitutti niin paljon ja sitten tuli se kauhea väsymys, mikä sumentaa silmät ja aivotoiminta menee ihan minimiin. Siivosin myös tiistaiaamuna terapian jälkeen, tiedotin myös sille emäsikapaskaeläjälle, että kiitos hei ihan vitusti tästä. Hän ei tietenkään ottanut asiasta mitään vastuuta ja hän siivosi kuulemma kolme tuntia ennen kuin lähti ja ODOTTI MIULTA KEHUJA. Sitten miulla alkoi palaa perse niin helvetin pahasti, että sanoin sille et tälläsestä ”kolmen tunnin siivouksesta” ei kyllä tipu lähimainkaan mitään perkeleen kehuja ja kiitos älä puhu enää, etten sano jotain niin rumaa mikä saattais kaduttaa myöhemmin. Perkeleen perseennuoleskelija. Saatoin myös sanoa Jaatiselle puhelimessa, että Luoja auttakoon häntä jos tulee miua vastaan kaupungilla ni mie täräytän sitä muuten turpaan. Jaatinen vaan tokaisi, että hän toivoo ettei tuu vastaan ihan vaan oman turvallisuuden kannalta. Mutta ei palata tähän siihen tämän enempää, koska miulla menee muuten loppuilta piluille, jos alan tätä vatvomaan.

Koulu maistuu ja on mukava olla siellä oppimassa uusia juttuja. Ainakin toistaiseksi. Me puhuttiin jo maanantaina OpeSipen kanssa kaikesta ja siitä keskustelusta jäi hyvä fiilis. Jotenkin on sellanen fiilis, että haluaa käydä tuon koulun loppuun ja sitten jotain aivan muuta, kun Helsinkiä ja sitä vatvomista ettei viihdy Turku miua kiinnostaisi ihan tosi paljon, mutta sieltä on sitten kaksi tuntia pidempi matka kotikotiin kuin nyt Helsingistä. Tästä päästääkin taas siihen, että on tässä miettinyt täysin naurettavaa ajatusta päässäni, joka on se, että jos tää EK+Kesäheinä-”juttu” ottaisikin tuulta alleen nin siinä ois ainakin poikkipuuna se asia, että se saa elantonsa musiikista ja Helsinki on muusikoiden Mekka. Voihan sitä musiikkia muuallakin tehdä, mutta tuntuis ainakin siltä, että se on sen tämän hetkinen keskus. Tää on ihan naurettava ajatus, koska mie en oo ees nähnyt sitä missään muualla, kun jollain keikalla ja sitten mie jo ajattelen sitä, että toimisko tää kuvio ollenkaan. Mie myös tiedän, että osa teistä ajattelee, että ”Nainen, nyt jäitä hattuun!”, mutta miusta tätä kuuluu ehkä snadisti miettiä, koska entä jos olisikin se aika edessä, että miun pitää valita miehen ja paikkakunnan väliltä?

Onneks ei tarvii vielä tuohon ajatukseen sen enempää takertua, huolehditaan sitten kun on jotain huolehdittavaa. Viime postauksesta on ikuisuus ja pitäähän nyt teidän saada tietää mitä EP:n kanssa kävi. Se aiemmin mainittu kani jäi asumaan sinne farkkuihin ja kirje teki tehtävänsä. Miun kuriirina toimi se sukulaistuttava töistä ja silloin keskiviikkona, kun oli viimeinen työpäivä nin tuli myös viesti tuntemattomasta numerosta, joka oli EP:n numero. Viestissä luki näin:

”Moi! Kiitos kivasta viestistä/kutsusta. Valitettavasti elämäntilanne on semmonen, että en voi lähtee treffeille. Tsemppiä vielä siulle opintoihin sinne Helsinkiin. 😊 T. EP”

Mainittakoon vielä, että en siinä lappusessa sanonut mitään treffeistä vaan kasuaalisti kahveista, mutta EP vaikuttaa tyypiltä joka ottaa ihmissuhteet vakavemmin mitä normaalisti ton ikäiset kaverit. Tai miehet ylipäätään. Ei harmita, voinpahan ainakin keskittyä täysillä tuohon kitaramieheen. Eli me siis ollaan Tindermatcheja (en muista ihan kaikkea mitä oon tänne siitä maininnut..) ja sit yks yö vaan keräsin pallit käteen ja laitoin sille siellä viestiä, toki ajattelin et voi miten noloo, ei se kuitenkaan vastaa miulle. No sehän vastasi ja sit aina sillon tällön jutskailtiin. Kysyin yhtenä päivän siltä sitten onko se ikinä käynyt Alppiruusupuistossa ja siitä höpöteltiin hetki, kunnes se sit sanoi, että hän voi lähteä mukaan jos haluan. Nyt siirryttiin Whatsappiin puhumaan, että saatais sovittua ajankohta tällä puistoilulle, todennäkösesti ens viikolla nähdään jos ajat sattuu sopivasti yksiin. Ois myös paljon muita tapahtumia mitä haluisin nähdä, kuten Valokarnevaalit tulee taas, sit Korkeasaaressa Kissojen Yö/Viikko (siellä on myös joku Viettelysten ilta..), ois Kauriinmetsästäjien keikkaa ja nyt ens viikolla Kiasmassa Taiteiden yötä. Hirveästi tekis mieli pyytää EK:ta mukaan, mutta pitää pitää nyt vaan asiat coolina eikä keulia. Kaikki sanoo, että me jotenkin näytetään samalta ja sovittais tosi hyvin yhteen. Me ollaan keskusteltu aika paljon myös musiikista, meillä synkkaa senkin saralta tosi hyvin. Omistan James Bayn ensimmäisen levyn ja olin kuullut tästä uudelta, toiselta levyltä vaan muutaman biisin ja sit EK sano, että hänellä on nyt kuuntelussa tää uus ja pitää siitä kovasti, kuuntelin sen eilen ja löysin selvät lempparit. Laitoin myöhemmin viestiä, että olit ihan oikeessa tästä JB:n uudesta levystä ja sitten sieltä tuli vastauksena, että ”Arvasin että tykkää” (= veikkaan että siinä pitäis lukee että tykkäät) eli tuosta voitais päätellä sitä, että hänkin on miettinyt minun musiikkimakuani. Haluan kyllä tutustua siihen ja sen persoonaan mitä se on siviilissä eikä lavalla mikin takana ja ilman ketään mein molempien tuttua. Aika näyttää. Kerroin myös pienesti tästä RahattomalleSoittajalle, koska se on sen bändikaveri ja yks parhaista kavereista, että sille ei tuu sellanen olo, et noniin nyt toi muidu iskee sen kavereita. Hän tokaisi hyvin puolueettomasti, että hän ei tiedä mitä miun kannattaisi tehdä tai mitään muutakaa, että vaikka ne on kavereita keskenään nin ne puhuu ilmeisesti aika vähän ihmissuhteistaan eikä sillä, että mie nyt kenestäkään povaisin mitään parittajaa meidän välille. Toki voisi ehkä miettiä jotain yhteistä istumista illalla ja jotain lautapelejä, vaikka Aliasta. Mie ja EK, RS ja hänen kumppani Pääskynen. Sen jälkeen kun EK tajuaa miun kilpailuhenkisyyden nin ei taida enää treffejä tulla :D Mutta iisisti mennään, valjastetut hevoset kävelee siististi omilla radoillaan.

Vaikkei sais keulia nin oon kyllä miettiny miten kauniita ja karismaattisia lapsia meillä olis. Tukkajumalia sinisillä silmillä.