"Tästä tulee sanomista."

Mie voin todella pahoin. Älkää nyt revetkö, mut tän kaiken myllerryksen keskellä mie ymmärrän todella paljon niitä ihmisiä ketkä päättää lähteä omien syiden takia, kuten velkojen tai synkän mielen ahdistuksen kautta. Mie oon kaulaani myöten rahaton ja en todellakaan tiedä mitä helvettiä mie teen. Eilen kun käytiin Jaatisen kanssa nukkumaan nin valvoin varmaan puoli neljään, koska se sykkyrämytty miun sisällä ei vaan antanut rauhaa vaan melskasi minkä jaksoi. Se valvottaa miua joka vitun yö ja se kasvattaa pienistä puroista valtamerta, johon tunnun hukkuvani. Kun ahdistaa raha, se alkaa yököttää ja valvottaa. Sitten se juontaa juurensa siihen, että en saa tarpeeks unitunteja tai nukun pommiin, joka alkaa valvottaa enemmän. Sitten se taas virittäytyy siihen, että jos en saa unta nin miusta tulee itkusilmärupikonna ja tiuskin kaikille, joka taas johtaa siihen, että miulle tulee paha mieli siitä, että itse olen oman puuroni keittänyt ja muut saa kärsiä siitä. Siitä tulee väistämättä olo, että on riesa ja on vaan tiellä ja ahdistelemassa muita. Tulee mitätön olo.



Oon siis bussimatkalla Helsinkiin ja söin äsken pullan, nyt miun tekee mieli vaan lähinnä yrjötä se ulos ja kaivautua tähän nahkapenkkiin niin syvälle, että miut löytää vaan polttamalla koko bussin. En oo myöskään itkenyt pitkään aikaan ja kyynelkanavat on varmaan tyrehtyneet kasaan, jännittää vähän milloin se olki katkasee kamelin selän. Oon ihan älyttömän säikky, viluinen koko ajan, väsynyt ja äkäinen. Miua ei haluta syödä, ei haluta haluta, ei tee mieli nähdä ketään, ei huvita viettää joulua, ei mitään. Haluisin vaan homehtua sälekaihtimien peittämään asuntoon niin että kukaan ei löydä miua ikinä. Tunnustin myös Jaatiselle, että miulle on alkanut tulla sellasia impulsiivisia "hätätekoja", hyvänä esimerkkinä on se, kun Herra36 kertoi tulevansa isäksi nin löin suoraan nyrkillä betoniseinään ja huutoitkin tyynyyn, kun se suru/viha/tuska kumpusi jostain tuolta sisältä. Toinen yleinen on se, että vaikka asun yksin nin en halua itkeä ääneen vaan puren hampaat yhteen ja puristan käsivarsista niin kovaa, että se fyysinen kipu ylittäisi sen psyykkisen myllerryksen. Jos sattui jotain nin mein iskä aina pienenä sano, että laita neula varpaankynnen alle ja potkase seinään nin se keskittyy siitä alkuperäisestä toiseen. Nää jutut on typeriä, tiedän sen sanomattakin ja saarnaamattakin, mutta nää tulee nanosekunnissa ja tajuan jälkeenpäin vasta, että kuinka järjetöntä.

Herra36 onnistui myös taas minua järkyttämään raiteiltani. Nyt se on julkistanut sen, että hän asuu avoliitossa Kellonaisen kanssa. Se toivo pienenee joka päivä ja jonain päivänä se on ielä olematon liekki miun sydämessä. Miua vaivaa ihan kamalan paljon se, että mitä kaikkea siinä naisessa on mitä miussa ei ole? Mie oon todella väsynyt tähän, mie vaan toivoisin sitä, että menispä tää olo vaan ohi. En mie halua ketään. Omia tuntemuksia on kamalan vaikea selittää toisille, jos ei itsekään pysy aina kartalla, että missä mennään vai mennäänkö. Tää mielen synkkyyden selittäminen on myös ehkä arka aihe selittää, koska miua pelottaa, että teitä alkaa pelottaa, että jonain päivänä jos en heti vastaa nin te ajattelette heti pahinta. Tosiasiassa oon varmasti vaan nukkumassa, koulussa vääntämässä jotain penkin reunaa tai ihan vaan reilusti unohtanut vastata. 

Jos en vastaa viesteihin tai puheluihin, nin älkää panikoiko: oon varmaan vaan nukkumassa tai sitten en vaan jaksa vastata. Osaan kyllä mennä Meilahteen jos tulee tarve. Älkää huoliko. 

Kommentit

Suositut tekstit