Mies, joka hävitti planeetat

Ulinapostia. Oon riuduttanut itteäni rakkaudessa ja nälänhätä kasvaa. Miun sydän varmaan menee kuolioon tästä kaikesta, en osaa muuta enää tehä ku suunnitella juoksureittejä ja sykkeiden kyttäämistä, ku en pääse eroon siitä miehestä. Mie vaan juoksen itteni niin hikeen, ku jaloista lähtee, et pääsisin karkuun edes 45 minuutiksi. Aina mie sanon, et kyllä tää tästä, mut nyt tuli se hetki jolloin miun tekis mieli maata krotiilialtaassa ja valella itseni barbeque-kastikkeella, jotta en maistuisi katkerilta kyyneliltä ja synkkyydeltä.

Tilanne on siis se viime tekstin jälkeen, että menin juhannuksena laivalle kattoo EKn ja RahattomanSoittajan bändiä yksin. Ei laivailusta sen enempää, mutta voin lyödä pääni vetoa, että EK flirttaili miulle lavalta. No siinä sit moikkailtiin niiden lopetettua ja sit sanoin sille nurkan takana kahdestaan kind of suoraan, että sen eleet saa miun sukat pyörimään jaloissa, et voisko se lopettaa sen. Siinä jotain höpöteltiin jne. ja sit snadisti näpäytin sitä viivottimella sormille verbaalisesti, koska jätkä on ollut radiohiljaisuudessa 2 kuukautta. Okei ei siinä mitään. Tottakai mie toivoin, et se laittaisi viestiä, et hei tuu mun hyttiin ni makoillaan ja pussaillaan. Tottakai mie ajattelin, että niinhän se tekee, koska on tunnustanut tykkäävänsä miusta. Valvoin viiteen yksin hytissä ja päätin painella nukkumaan, että herään aamusta fiksuun aikaan. Ei viestin viestiä milloinkaan. Ei viestiä edes seuraavana aamuna, että oltais kahviteltu tai edes nähty. Luovutin ja menin katkerana lukemaan Nora Robertsin hömppää ja kuuntelemaan kasarirakkauslauluja.

Kävelin terminaalilta vähän pidemmällä olevalle ratikkapysäkille, koska pääsisin sillä suoraan kotiovelle. Himmailin pysäkillä ja satuin just sillä hetkellä kattomaan oikealle, kun risteilyltä poistuvia autoja alkoi valua kohti keskustaa. Miun aivot meni hidastusmoodiin ja se oli suoraan, kun elokuvista: niiden auto, joka on helposti tunnistettavissa liukui vaan suoraan ohi miun pysäkin ja miun aivot suli siihen paikkaan. Miun sydän hypähti kurkkuun ja koko 175cm oli täynnä kihelmöintiä, samaan aikaan luureissa soi Def Leppardin Animal. Se hetki oli todellisuudessa ehkä 3 sekuntia, meni yhtä nopeasti kun oli tullutkin. Kun pääsin kotiin nin höpöttelin RapuTytön kanssa varmaan puolitoista tuntia, vatvoin tätä flirttailua ja muuta eläimellistä käyttäymistä hänen kanssaan. EK jäi pyörimään mieleen koko päiväksi ja makasin sängyssä väärinpäin jalat kohti kattoa. Rohkaistuin laittamaan hälle viestiä yöllä, että hei nyt tää ei enää tunnu hyvältä, toki typerillä sanavalinnoilla, joka taas aiheuttaa miussa sen, etten saanut sanottua kaikkea fiksusti.
Hän luki sen vissiin samana yönä ja vastasi kolmen päivän päästä:

"Mä oon miettiny tätä mun vastausta kauan ja tässä se ois. Ainakin nyt tuntuu siltä et meiän tunteet on eri tasoilla. Mä en ehkä tunne niin vahvasti kuin sä, siihen tietenki vaikuttaa myös se että en tiiä oonko valmis mihinkään kenenkään kaa, mut myös se että vaikka haluaisin tuntee samalla tavalla kun sä niin sitä ei pysty pakottamaan. Oon pahoillani, halusin sanoo tän koska se on reilua ja arvostan ja välitän susta."


Ystäväni Enni Pyton sanoi päivädrinksujen merkeissä, että tässä ollaan kyllä menty koko ajan EKn ehdoilla ja sen sanomisen jälkeen tajusin, että olin liukunut taas kynnysmatoksi. En toki niin pahasti, kun vaikka Halosen kanssa, mutta pienesti olin ulkona matonreunat rutussa. Olin tuon viestin jälkeen ihan huuhkajana taas monta päivää, ruoka ei kulkenut alas eikä mieli ylös. Nyt miulla on tuon miehen suhteen vaan tiukka linja: "vältä silmiin katsomista", "väistele halaukset jos mitenkään pystyt", "älä ota mistä läpänheitosta kiinni", "älä laita viestiä", "älä nää siitä unta", "älä ylianalysoi sen instagram-stooreja", "älä lähde mihinkään sen juttuun mukaan". Miulla meni tunteet kaikki tilttiin ja solmuun niin, että mikään niistäkään ei kulje ulos eikä sisään. Päätin myös ottaa "Do only me" - aikaa itselleni jouluun asti eli seuraava puoli vuotta ilman sutinoita. En jaksa tutustua kehenkään uuteen, koska sit pitäis alottaa se liibalaaban kertominen TAAS aasta ööhön ja voin kertoa, et nyt mie haluan vaan olla yksin itkusilmänä turpa rullalla sälekaihtimet alhaalla.



Miua suoraan sanottuna vituttaa tällänen roikottaminen, koska se olisi voinut sanoa tuon myös kuukautta aiemmin. Mie myös todellakin haluan sen pitää käsivarren mitan päässä, ettei se tee uudelleen näin. Me siis todennäköisesti tullaan olemaan yhteyksissä RahattomanSoittajan kautta jonkun verran, mutta mie pidän sen hyvin etäällä. Miun sydän on taas kiero kun katkarapu ja nyt mie haluan taas naisvoimaantua ja olla vahva minä, niin että miua ei itkettäisi joka helvetin rakkauslaulu. Minä siis myös vastasin tuohon viestiin ja hän vastasi minulle, mutta silti miusta tuntuu, että kengässä on vieläkin kivi ja se hiertää. Miulla jäi paljon sanomatta tunteista ja siitä mitä fiilaan, mutta ne on nyt vaan uitettava jääkylvyssä ja haudattava selkärangan viereen pihakoivun alla. Mahdollisimman syvälle.

EK hämmentää miua tosi paljon ja miun sanomiset vaikuttaa ilmeisesti jonkun verran. Se on kysynyt miun mielipidettä sen hiuksista viime kesänä ja nyt keväällä, se kysyy aina keikan jälkeen miten menee ja laivalla juhannuksena annoin tequilan puhua (tequilan ei pitäis antaa IKINÄ puhua): sanoin että ekassa setissä on ne kaikki biisit joita mie vihaan, joka miusta ihan normaalia, koska mie en nyt vaan satu pitämään Sata Salamaa tai Pohjois-Karjalasta nin olin ilmeisesti saanut EKn hämilleen/miettimään, että eikai se nyt niin paskaa ollut. Miun ei oo todellakaan ollu tarkotus tylyttää, ei missään nimessä. Mie pidän sen äänestä tosi paljon ja sillä on se tietty olemus mikä siinä viehättää ja se tietää sen nin nyt joku typerä puolihumalainen kommentti on jäänyt sen tärykalvoille. Tottakai mie haluun olla supporttaajana sen tekemiselle enkä halua olla mikään muottiin ahtava, nalkuttava ämmä. Siellä laivakeikalla oli paljon hyvää myös ja tottakai mie ymmärrän, että ne radiossa puhkirunkatut biisit tanssittaa kansaa ja sitä niiden kuuluukin soittaa. ÄH!



Noh nyt kun tää tilanne on tämä nin miulla lyheni tukka varmaan 6-7cm, miulla on URHEILUkello, viihdyn enemmän jumppavaatteissa kun mekoissa ja mie käyn höntsäilemässä hölkkää 5krt/vk. Miua ahdistaa ihan kamalasti se, että mie en oo rakastettava ja tietyn mallinen, että mahtuisin vaan jonkun taskuun piiloon. Mie en tunne oloani täysin Kesäheinäksi ja mie painan hulluna menee tuolla kaduilla, ku miusta tuntuu etten mie tunne mitään. Miulla on kauheen riittämätön olo. Aina on se sanonta, että on kaikki taivaankappaleet kohdillaan nin oon sitä mieltä edelleen, että EK hävitti kyllä miun planeetat. Mitä enemmän hapottaa ja mitä enemmän luureista tulee örinää nin sen enemmän miulle tulee olo, että kyllä tää tästä. Sanoin RahattomalleSoittajalle, et miusta tuntuu siltä, et mie haluisin elää sellasta pikkusen reckless life, mutta toisaalta haluisin rutiinit ja kontrollin elämään. Aiettä, ku vois vaan hypätä kilpaveneen kyytiin ja antaa tukan hulmuta ja olla hetken aikaan maailman kuningatar. Kun pääsen koti portaat ylös ja napsautan kellosta urheilusuorituksen pois ni mie oon silloin maailman paras ja ylpein siitä, että mie jaksoin olla taas tunnin menemässä. Alan taas olla melko varma siitä, että joko täällä kotikodin vedessä on huumeita tai miulla on joku jakautunut persoonallisuus. Nyt sain suunniteltua viikko-ohjelman kahden henkilön avustuksella niin, ettei miulla hajois paikat tän typerän repimisen kanssa. Juoksemisesta tulee kyllä ihan sairaan hyvä olo ja tuntuu, että ajatukset on kirkkaampia ja mieli luistaa paremmin. Aion pitää tän asian suhteen järjen päässä, mutta oon myös asettanut itelleni tavotteet. 


Vaikka tää koko vuosi on ollut kauheeta vatvomista ja osakseen shaibaa nin silti joku pieni juttu miussa toivoo, että mie löytäisin sen jonkun joka pitää miusta vähän huolta ja mie saan pitää siitä toisesta huolta. Oon myös ihan kamalan hellyydenkipee ja miusta tuntuu, että seuraava ihminen jos halaa nin mie hajoan palasiksi. Mie tarviin kosketuksia ja hipsuttelu ja kaikkea sitä mikä tuo siulle hyvän olon. Salaa aina pienesti toivon, että tuo Kirje hänelle-postaus jotakin kautta päätyisi EKn luettavakseen ja maagisesti se laittaisi kaikki palaset paikoilleen, nekin mitkä risteilee muilla mailla halmeilla. Mie tekisin mitä vaan, et mie sain yhen illan, herkän ja hellän, sen kanssa ja mie saisin olla vaan se Kesis, josta se piti/pitää. Mie tekisin mitä vaan, et se pitäis miusta niinku mie pidän siitä.



Kommentit

Suositut tekstit