Selflovea Pullervo-Kesäheinälle

Oon nyt nähnyt kolme yötä peräkkäin unta Vähälaktoosista. Facebookissa sen jääkiekkojoukkueen sivuille oli lätkitty sen paidaton kuva ja itkin tuossa lauantai-iltana vuolaasti taas puhelimessa Raputytölle, kun tuli niin kova ikävä sitä kaikkea sen kanssa koettua. Oon myös kuluttanut miun Spotifyn Herkkistä-listaa ihan loputtomiin ja alkupään biisit ei enää säväytä niin paljoa, kun ennen. Trance-musiikista mie saan aivan järkyttävän paljon myös mielihyvää, kun niissä on tietyllä tapaa maailmanlopun fiilis tai ne on oikeastaan kun orgasmi: ensin sitä lämmittelyy ja sit valmistaudutaan huippuun ja loppulaulu on vaan himmailua. Chicanen Saltwater on pilattu lopullisesti, kun se soi samaan aikaan miun luureista, kun kerroin Herra36 pitäväni hänestä. Biisi kestää kokonaiset 9:51 minuuttia ja siinä kolmen minuutin kohdalla alkaa naisen laulu maailmanlopun tyyliin. Tässä on se kohta, kun päästin sammakot vapauteen ja sit 40 sekuntia myöhemmin mie itkin ja huusin keskellä yötä täällä Alppilassa suruani. Oon turruttanut miun aivot tähän kappaleeseen, jottei ne yhdistäisi tätä biisiä ja tuota shaisselia keskenään, koska hyvät laulut menee näin aina hukkaan. Mie kiikellän menemään tuolla noita ihania keväisiä katuja pitkin, kun luureissa soi voimaannuttavia maailmanloppubiisejä, kuten Above & Beyondin Love is not enough, jonka Zoë Johnston laulaa. Niin hyvät sanat tähän tilanteeseen.

Nyt mie en oo itkenyt lauantain jälkeen, vaikka onkin aamusin ollu hieman hölmö olo unien takia. Paitsi, että nythän mie huijasin, että en muka itkenyt. Koulussa eilen tirautin pari miehistä kyyneltä, kun saatoin olla hieman vittuuntunut ja ajattelin, että ryssin koko hemmetin tulevan näytön, mutta onneks meillä on niin ihana OpeSipe, joka palautti miut kevyesti maan pinnalle, että ei tämä tähän kaadu. Sitten valjastin miun Uhman valjaisiin ja puskin sen voimalla eteenpäin eilisen ja tämän päivän loppupuolen. Olin odottanut myös viime maanantaista saakka tätä tiistaita, koska oon viime syksynä ilmoittanut itseni halukkaaksi erään Ronjan RUMA-projektiin, 

Henriikka Rönkkönen hieman innoitti myös minua tähän. Me treffattiin Ronjan kanssa viime maanantaina ja sovittiin kuvauspäiväks tämä tiistai, raivosiivosin koko viikonlopun ja itkin :D Oltiin puhuttu, että alusvaatteilla tai ilman rintsikoita ja sanoin, että kaikki käy, koska kaikkee pitää kokeilla. Miulle alastomuus on kuitenkin tapa olla vain minä ja kuljen usein täällä kämpässä ilman pitkiä housuja tai pelkät alushousut päällä. Silloin kun asuin vielä kotikotona ja tulin jostain kotiin nin äiti joskus tokas, että sie se heität heti aina housut nilkkoihin, kun kotiin pääset. Samaa teen vieläkin :D

Ronja tuli about 12 aikaan tänne Alppilaan ja sitten me tässä vähän aikaan hörpäteltiin ja sen jälkeen hän alkoi säätelemään kameran asetuksia, kun mie istuin sängynreunalla ja annoin Ronjan huudella ohjeita, että tee näin ja oo näin. Kokeiltiin eri juttuja (kuulostaapa härskiltä miun korvaan) kuten sälekaihtimet alhaalla, sälekaihtimet ylhäällä, hymyä, ei hymyä. Välillä syötiin pullaa ja juotiin vettä ja sitten taas jatkettiin. Heitin myös paidan pois, joten olin pelkissä alusvaatteissa, joka jännitti aluks, mutta siitä se sitten lähti. Sitten R kertoi hieman mitä on ajatellut kuvilla tehdä ja haluaisi kuulemma tehdä vastapainoksi KAUNIS-projektin, joka on täysi vastakohta tälle. Sitten sille tuli idea, että hän haluis kuvata kun mie meikkaan itseni. Vastasin, että okei mikäs siinä, jos vaan haluat. Katottiin lopuks kaikki kuvat ja löytyi sieltä muutamia, joista mie pidin ihan tosi paljon ja olisin halunnut ne nyt jo itelleni. Kyllä miun epävarmuus paistoi aika kirkkaasti, kun silmät heti tarttui niihin epäkohtiin mitkä on miulle isoja juttuja ja siellä oli myös alitajuntaisesti ehkä peitelty osia, joista mie en pidä. Mietin niiden laittamista someen, mutta sitä asiaa miun pitää vielä pohtia, että onko miulla tarpeeks munaa laittaa noin ”alastomia” kuvia itsestäni? Onhan miulla toki meikittömiä ja yöpaidassa olevia kuvia siellä, mutta nää jostain syystä tuntuu vielä henkilökohtasemmilta.

Lähdin vielä kiikuttamaan oman ruhoni sen jälkeen EA1-kurssille ja sovittelemaan kuinka mie hoidan sen, että pääsisin sitten siihen näyttöön. Onneks siellä oli niin mukava nainen ohjaajana, että se antoi miun olla tänään mukana siellä, ne graafiset materiaalit taitaa olla miulle vaan vähän liikaa.. Veijaripupu oli myös siellä ja sanoin sille, että auttaa miua jos mie pyörryn tästä kaikesta kuvallisesta tuskasta. Sit me tehtiin muutamat harjotukset ja miulla oli ihan sairaan kiva päivä 😊 Tulin kaupan kautta kotiin ja ostin myös jäätelöö, kun aattelin, et nyt mie alotan kattomaan tuota Aallonmurtajaa, jossa on yli-ihana Maria Ylipää ja Turkka Mastomäki. Mie söin vähän (ruokahalu on ehkä palaamassa kotiin!?) ja Jaatinen soitti miulle kesken huvin, kun olin kertonut, että estin Suikkarimiehen jokaisessa mahdollisessa mediassa, kun miulla meni totaalihuuruun lasit sen kanssa, koska se tuli kännipäissään miulle kiukuttelemaan ja koitti väkisin terapioida miut ehjäksi ja sitten sen jälkeen vielä kind of ”haukkui” miut. Me puhuttiin varmaan puolitoista tuntia ja se on kyllä yksi miun tärkeimmistä ihmisistä tässä elämässä. Tässä osa meidän keskustelusta...

Kuten myös Raputyttö ja Syysheinä.↓

Miulla tärkeäksi on muodostunu myös miun goljattikaveri MyrskyluodonMaia. Sen kanssa me aina parjataan kaikista miehistä ja meillä on instagramin direct messagessa ketju, johon me linkataan miesvihakuvia ja hyviä lauseita :D Miun elämässä on kyllä yksi mies myös, joka naurattaa melkein joka kerta: MulgMigos. Tässä pätkiä meidän huumorista:

Me ollaan alunperin Tindermatcheja, mut ollaan nyt vaan kavereita ja se piristää miua aina sen jutuilla. Se on myös kuunnellut miun ulinaa tästä kaikesta Herra36n tapauksesta. Miun elämässä on ihan hiton tärkeitä helmiä, joista mie haluan pitää kiinni, jotta mie voin olla niille se sama helmi jonain kauniina päivänä. Kun puhuin sen Jaatisen kanssa ni vetelin tässä jäätelöö suoraan purkista ja puhelun loputtua lähdin pesemään meikkejä pois nin eikös sitä jäätelöö ollut pitkin turpaa. Katoin hetken aikaa peilistä ja hitto miua alko naurattaa tää koko ajatus, että nyt jos joku näkis tän nin se ei todellakaan sanois miua täydelliseks. Vedin tukan mummoklipsillä taakse ja pesin kasvot, heitin vielä rasvat pintaan. Heitin miun yöpaidan päälle, HenkkaMaukan jonkun t-paidan joka taitaa olla miulle vähän liian pieni nin se nousee miulle korviin asti, aina oon sitä kiskomassa alaspäin, kun hävettää maha. Päätin, et nyt loppuu se kiskominen ja antaa hitto soikoon nousta korviin. Antaa Pullervo-Kesäheinän vaan villiintyä ja olla vapaasti. Otin myös kuvan hetken mielijohteesta, jonka aion laittaa tähän.

Kyllä mie vielä joku päivä pidän tästä Pullervosta, vatsoineni ja riisipussitisseineni. Kuljen vaikka joka päivä alasti peilin eteen ja katon sitä niin pitkään, et miun suusta pääsee joku hyvä juttu. Tai edes ajatus. Jonain päivän mie en myös anna määrittää minkään miehen miun arvoa.