Buona sera!

Halojata kukkuu vaan!

Blogi on pitkään ollut mielessä, mutta kevätväsymys on vienyt osan voimista ja nukkuminen on ollut tasaisen epätasaista. On myös hieman ollut se olo, että kirjottaminen tänne alko tuntua velvollisuudelta nin sit se alottaminen oli aina kamalan vaikeeta ja takaraivossa jyskytti koko ajan se alkuperäinen ajatus, että en kirjoita jos ei siltä tunnu. Noh elossa kuitenkin olen ja jos tasaa kaikki elämän osa-alueet nin menee hyvin. En osaa oikein paremmin sitä sanoa, kun että hyvin. 

Työt miulla loppuu viikon päästä ja kesäksi luvattu sopimus meniki päin hevonhelvettiä ja nyt selvitellään, että onko miulla siihen sopimukseen oikeuksia vai onko Helsingin kaupunki mulkku. (Oma henkilökohtainen mielipiteeni on kyllä se, että aika vittumainen veto olla takakiree tälläsenä aikana, koska tää ei oo kenestäkään johtuva syy.) On vähän orpo olo, jos jään ns. tyhjän päälle, mutta miulle on väläytelty tuntitöiden mahollisuutta. Katotaan mitä kaupunki vastaa työtilanteeseen.. 

Brunon kanssa menee hyvin. :) Meillä oli tuossa parisen kuukautta sit sellanen pieni keissi, että hän sanoi, et häntä ahdistaa niin paljon, että hän ei tiedä mitä hän haluaa. Olin vielä pesemässä pyykkiä töissä, kun se soitti ja tottakai olin ihan paskana siitä, koska puoli maailmaa meni ihan päin helvettiä. Se soitti sunnuntaina ja juteltiin sitten jo maanantaina ihan kasvokkain tästä asiasta. En osannut sanoa mitään muuta kun itkeä ja ulista räkä poskella. Kysyin syitä tähän ja se vastasi parhaansa mukaan. Ajatus siitä etten oo tarpeeks tai oon liikaa hänelle oli koko ajan mielessä ja Havaijimies louskutti turpaansa koko seuraavan viikon. Oltiin joskus aiemmin juteltu Brunon kanssa itkemisestä, että hän ei oo itkenyt varmaan 10 vuoteen edes kyyneltä ja mie taas raotan kyynelkanavia vähän väliä. Noh tuona maanantai-iltana se katto miua silmiin ja sano, että en ansaitse tätä (hän sanoi myös myöhemmin, et jos hän olis tienny miun reaktion nin hän ei olis sanonu mitään, mut se ei ois ollu oikein miua tai häntä kohtaan) ja et oon mahtava tyyppi. Sovittiin sillon, et nähdään vielä ja näin, mut oli kuitenki epävarma olo jälkeenpäin. Päätin myös samana iltana, et lähden Mikkeliin potemaan sydäntäni. Majailin viikon Jaatisen ja Jessen lattialla ja itkin. Viikon loppua kohden alko tuntua jo normaalilta ja järki halusi palata takasin. Ikävä toisen kainaloon oli kova.

Aikaa on nyt mennyt kuitenki jo se pari kuukautta nin nyt asiat on normalisoitunut ja ollaan nähty ihan niinku ennenkin. Häntä ei tunnu ahistavan enää, kun sai systeemistään ulos sen mitä oli miettinyt jo pidemmän aikaa. Keskusteltiin myös vähän omista rajoista ja siitä, että nähdäänkö muita jne. Sovittiin ns. omat säännöt ja kuinka edetään jatkossa. Olin alussa tosi varautunut ja tuntu, et se aiempi rentous hävisi, kun pelotti koko ajan, että toinen katoaa siitä viereltä. Bruno tuntuu olevan normaalimpi ja läheisempi plus ennen kaikkea rennompi. Miusta tuntuu, että miekin oon rennompi ja se varautuneisuus on karissut mennessään. Toki vähän mietityttää tulevaisuus, koska jos hän pääsee eri kaupunkiin opiskelemaan nin mikä on sitten "meidän" kohtalo? Tää voi teistä tuntua kauheen hassulta, et mitä helvettiä me tässä nyt vatkataan toistemme kanssa, mutta se ei ookaan ihan mustavalkoista. Tiedän myös, että ei olla ehkä tunteissamme samoilla leveleillä, mutta jos molemmista tuntuu hyvältä olla toisten kanssa nin miksi ei? Miulla ei oo kiire eikä hätä minnekään naimisiin tai tekemään lapsia joten mennään niin pitkään näin, kun se on molemminpuolista. Miulla on hyvä olla sen kans just nyt ja se riittää vallan mainiosti. Mie en myöskään hirveesti tästä halua puhua kellekään, koska ne ei välttämättä ymmärrä tätä, ettei mennä niinsanotusti normien mukaan. En osaa edes selittää (vieläkään), että mitä tunteita se mies miussa herättää. Se myös tuonut miulle korvikset töistä (nykyään miun lempikorvikset!) ja sen Norppa-markan, josta mie olin höpöttänyt jo aiemmin sille. Mie oon sen kanssa onnellinen tällä hetkellä :)

Mie taijan rakastaa sitä. Aikuisten oikeesti. 

Kommentit

Suositut tekstit