Miksei kukaan?


Olin viime lauantaina mallina yhdelle kuvaajalle kotikotikaupungissa Myrskymaian kanssa. Sain kuvat ehkä joskus maanantaina muistaakseni ja olin hieman pettynyt siihen miltä näytin. Olin jotenki ajatellut itseni ihan erinäköiseksi ja paljon kauniimmaksi. Mie oon kyllä omasta mielestäni tietyllä tapaa kaunis, mutten ehkä niin kaunis kuin mie haluisin olla. Haluisin olla niin klassisen kaunis, Marita Taavitsaisen ja Maisa Torpan risteytys, enkä muumien mörkö. Oon löytänyt uudelleen Above & Beyondin ja ihastunut niiden uuteen levyyn Common Ground aivan all over, sitä kautta löysin myös uudelleen ennestään tutun miehen Richard Bedfordin ja täysin uuden ihanan Zoë Johnstonin. Levyn ensimmäinen biisi The Inconsistency Principle on sanaton lallattelubiisi vaan ja tuon biisin soidessa tuijotin tuota yhtä kuvaa lauantailta, joka heti oli miun mielestä paras kaikista, mutten siltikään pistänyt sitä mihinkään someen. Oon kattonu ihan kaikki ihohuokoset läpi ja kauempaa kokonaisuutta. Jos mie pistän silmät kiinni ja mietin tuota kuvaa ja kuuntelen tätä biisiä nin miulle tulee kamalan levollinen ja voimaannuttava olo samaan aikaan, mutta silti niin rauhaton. Tulee mieleen ne asiat, joita haluisi korjata: pienentää nenää, kiristää leukaa, pyyhkiä huulipunan ylirajaus, kääntää korvis oikeinpäin suoraan, häivyttää kaulalta meikkivoiderajan, aukasta enemmän miun silmiä, pyyhkiä silmän alta kaikki karisseet luomivärit, siistiä miun kulmakarva luonnollisemmaks. Tulee mieleen Herra36, VL, Polkupyörämies, Halosen Tarmo, ne kaikki suudelmat, ne kaikki katseet, ne kaikki kosketukset, ne kaikki kyyneleet iltaisin peiton alla, ne kaikki itseruoskinnat omasta huonoudesta, se kaikki suru. Tulee mieleen, että mie voisin käydä itkemään hetkenä minä hyvänsä tai mie voisin nauraa sydämeni pohjasta niin kovaa, että kylkiin sattuu. Tulee mieleen, että miulla on aika ihanat hiukset nykyään ja ne korvaa koko ajan sitä identiteettiä mikä miulla katos pitkien hiusten myötä, että miulla on aika kiva meikki ja se korostaa miun sinisiä silmiä sopivasti, että miun rustokorvikset tekee miusta katu-uskottavamman eikä jokapaikan-itkupilliä, että jonain päivänä miun mies haluaa esitellä tälläsiä miun kuvia sen kavereille ihan intopiukeena ja haluu pitää miun kuvaa sen taustakuvana. Tulee mieleen miksei kukaan rakasta miua vaikka mie olen oikeasti loppujen lopuksi ihan kaunis kuitenkin?

Tällä levyllä on myös My Own Hymn, jossa laulaa tää ihana Johnston. Miulle tulee aina mieleen kesä ja ”autossa kaikki ikkunat auki”-roadtrip tälläsestä musiikista, tästä mie saan niin paljon mielihyvää. Jotenkin oon kuvitellut itseni myös Viroon, pitkälle suoralle tielle, ikkunat auki, Herra36n Bemmiin arskalasit päässä nauttimaan just siitä hetkestä. Halosen Tarmon aikaan aina kiinnitin huomiota Volvoihin ja siihen tiettyyn malliin, etsin sen kasvoja jokaisesta kuskista. (← Miun elämä alkaa muistuttaa jotakin tosi paskaa ja kliseistä musiikkivideota.) Samaa teen valitettavasti Bemmien kohdalla, tänäänkin teki mieli puhkoa kaikista vastaantulevista Bemmeistä renkaat ja naarmuttaa avaimella kyljet. Mie haluisin vaan reivata perseeni irti hieman humalassa (siis todella humalassa, niin kovaa että korkkarit irtoo jaloista, hukkua vaan mielihyvään) miettimättä sitä kusiaista (kuka vaan edellämainittu mies sopii tuohon kuvaukseen) ja tanssia niin, että jalkoihin sattuu ja että itkettää rakot kantapäissä seuraavana aamuna. Olin tänään myös ensiapukurssilla ja väliajoin etsin Pinterestistä (aika mummumaista, mä tiedän) Parisuhdeunelmia-tauluuni lisää semmosia kuvia tai ”goals”= eli karkeasti suomennettuja tavotteita parisuhteisiin. Siellä on kuvia pussailevista pariskunnista ja miun lempparisuhteista, esim. Noora ja William Skamista. Niihin mie voin hukuttaa oman tylsän ja itkettävän elämäni. Taisin myös tokasta Raputytölle, että onpa ironista etsiä relationshipgoalseja samaan aikaan, kun pitää opetella elvyttämään Jaakko-Annea. Noh onhan sekin ihan hyvä osata, jos sattuu vahingossa vaikka vitutuspäissään kuristamaan jonkun miespuolisen henkilön..

Saisinpa ostettua edes hitto soikoon sen Don Brocon coolin bändipaidan niin isona, että voisin vaan hiihdellä se päällä, kun on huono olla ja kivuta jonkun syliin olemaan vaan minä, ei-niin-katu-uskottava-Kesäheinä lävistyksineen ja tatuointeineen. Tässä vielä ihana itkuvirsi illan viimeiseksi: Above & Beyond ft. Zoë Johnston - Always😢

Kommentit

Suositut tekstit