Elämän päivitystä

Noniin jospa kertoisin myös yleisesti mitä kuuluu. Miulle kuuluu ihan hyvää, tosin nyt oon vaan siis hieman kipeä. Epäilen ite ruokamyrkytystä, ainakin oireet sopii tosi hyvin tähän ja sit miulla on jotain kummallisia paukamia reidessä, joihin kutittaa. Varmaan intialainen hyppykuppatippuri. Maha on kun ilmapallo, voisin leijua yhdellä pierulla Saharaan asti. Yks yö kärsin jäätävistä krampeista, mutta ne taitaa johtua hilloviikoista, josta päästään siihen, että kun on koko kesän elänyt ilman niitä nin luontoäiti päätti muistaa minua megalomaanisilla menkoilla. Vuodan kun teurastettu eläin ja oon kiukkunen, kun anneliin ammuttu karhu. Not my cup of tea or piece of cake. Oon nyt koittanut syödä mahollisimman vähän turvottavia ruokia ja koittanut vaan nesteyttää, sen on helpompi tulla ulos päästä tai toisesta. Se niistä ruumiintoiminnoista.

Kävin tänään myös työhaastattelussa Ikealla ja miusta se meni ihan semiookosti. En ehkä kuitenkaan antanut itestäni parasta kuvaa, mutta silti miulle jäi hyvä fiilis rekrytoijasta ja miulle tuli olo, että se ehkä kuitenki piti miusta vähä. Joku sparkle siitä puuttui miun puolelta, mutta en anna sen lannistaa enkä sitä jää märehtimään. Ne soittaa miulle ens viikolla joka tapauksessa sain mie sitä paikkaa taikka en. Tästä aiheesta (=työnhaku, raha) ollaan myös ehkä vähän saatu miun perheen kanssa pientä kränää aikaseks, niitä en halua tähän sepostaa sen enempää, koska se saa miut vaan tosi ärsyyntyneeks ja pikkusen pettyneeks. Ollaan jo kuitenki ehkä paremmalla mielellä kaikki. Mie vaan toivon, että miulle ei enää tarvii puhua kun lapselle tai idiootille. Ehkä mie myös koen sen pikkusen liian vahvana, koska se sanominen tulee perheeltä, jotka on kuitenki siun lähimmät ihmiset. Huomenna (tai siis tänään) meen ammatinvalintapsykologille, koska miulla on taas sellanen olo, että mitä mie teen, että mie pääsen lähemmäs miun unelmia. Mitkä on niitä toteutettavissa olevia unelmia ja mitkä on miun vahvuuksia, kuinka mie voin niitä hyödyntää niissä miun unelmien tavottelussa? Miulla on joku haju mistä mie siellä haluan kysyä ja puhua, mutta silti tarviin jonkun kaivelemaan pikkusen miun solukkoja, jotta päämäärät ja ajatukset olis kirkkaampia.

Miehet… Noh EK tapansa mukaan hämmentää miua vieläkin. Se viestittelee aina öisin miun kanssa ja yks yö täysin nonsense-asioita. Se herätti miut, ku puhelin oli jääny tyynyn alle ja se pommitti miua viesteillä, jotka ei mitkään liittynyt mihinkään. Olin aivan satavarma, et se on kännissä tai se on vetänyt jotain mömmöjä pillin kautta nenäänsä. Samaisessa keskustelussa se myös oli laittanut äänitteen Anna Eriksonin Ilta yöhön kuljettaa-biisistä miulle unilauluks. Sit se on alkanut kutsua miun Neiti Kesäheinäksi, toki miun oikealla sukunimellä ja oh dear god, että tekisin mitä vaan että saisin kuulla tuota livenä joka päivä. Yeah right, tästä kaikesta mie oon niin kovasti koittanut miettiä kaikkea huonoa, että saisin sen vihdoin ja viimein sen haudattua tuntemattomille maille. Samaa velliä kun ennenkin. Poistin myös joku aika Tinderistä sen, että miun profiili näkyy taas ja sieltä tarttui yks mätsi matkaan. Sanotaan nyt vaikka häntä KeminPojaksi. Me viestiteltiin varmaan puolitoista viikkoa, ennen kun se tuli miun luokse iltateelle, jota mie en kuitenkaan ikinä edes keittänyt. Me päädyttiin pussailemaan EIKÄ MITÄÄN MUUTA. Siinä kun olin sen kainalossa, yllätin TAAS itseni ajattelemasta, että olispa EK tässä. Miua alkoi turhauttaa ihan kamalasti ja koitin olla siinä hetkessä, mutta vähän väliä miun mieli karkaili toisen miehen luo. Tämän hetkinen tilanne on siis se, että KeminPoika on ollu radiohiljaisuudessa, jonka mie luulen johtuvan siitä, että me ei harrastettu seksiä. Se lähti miun luota pois aika tulipalokiireellä ja vähän hassusti, joka jäi miua vaivaamaan. Jos kyse on siitä nin voin pitää ovea auki hänen lähtiessään. Sanoin myös Jaatiselle puhelimessa toissapäivänä, että kun kukaan mies ei sykähdytä miua samalla lailla kun EK nin mitä hittoa mie teen? Jaatinen sanoi, että ei niitä tunteita voi pakottaa tuntemaan jotain muuta ja jos kukaan ei sykähdytä samalla tavalla, nin sitten ei sykähdytä. Haluisin tähän sanoa, että meen go with the flowlla, mutta toisaalta mie en haluis sanoa niin. Aika näyttää, on ennenkin näyttänyt. Tinderin hylkäsin taas, koska ei vaan sytytä tutustua kehenkään uuteen.

Miulle kuuluu aika tavallista. Ikäviä tulee ja menee, samoin kun suruja ja kiukkuja. Mie oon myös tosi onnellinen miun ihanista ystävistä, jotka jaksaa tulla miun luo sillon, ku itkettää (tai jaksaa kuunnella puhelimessa miun ulinoita) tai oon kipeenä nin ne tuo miulle suklaata. Meen varmaan jossain vaiheessa käymään kotikotona, mutta kunhan tää työhärdelli tästä oikenisi ensin alta pois. Mutta kaikki hyvin Alppilan residenssissä! 😊