Elävän kuolleen hautajaiset

Oon tässä nyt eilisestä asti potenut vähän kipeyttä ja huonoa oloa, todennäköisesti ruokamyrkytystä. En suosittele kellekään. Tuossa suihkussa sitten lähti hieman ajatus viemään, että mitä jos miulla onkin joku vatsasyöpä, kun mahaan koskee ja turvottaa niin maan pirusti. Myötätuntosyöpä mummille. Heli Kajon Jos mä kuolen nuorena on erinomainen kipale vaikka aiemmin se oli miusta kauheeta liibalaabaa. Oon siis miettinyt aiemminkin sitä, että mitä jos olisin vasta näin nuori, kun elämä päättäis loppua. Ei hätää, en siis tarkota mitään oman käden kautta-juttuja vaan ihan yleisesti. Mitä jos jäisin auton alle tai joku narkkari työntäis miut vaikka metron alle? Ihan mahdollisia juttuja tässä hullussa nykymaailmassa.

Mummin ja ukin kuolinilmoitus on miun jääkaapin ovessa ja miulla on aivan kamala ikävä niitä. Lehteen laitettiin miun valitsema värssy, joka oli miusta kaunein ikinä:

” Ota hellästi syliisi ja taivaaseen kanna, ruusuilla peittele ja levätä anna.”

Joka kerta kun mie nään tuon ni joka kerta miulle tulee se höpöhöpö-olo, että en mie oo ollu missään hautajaisissa tai missään kylmiössä niitä katsomassa. Miusta on vieläkin outoa, että niitä kumpaakaan ei ole enää tässä maailmassa. Jostain syystä juonsin sitten ajatukseni siellä suihkussa heihin ja siihen, että mitä jos miullakin on oikeasti joku parantumaton syöpä, joka on levinnyt pitkin poikin miun kehoa, jolle ei voi tehdä mitään niinkun mummilla. Kuvittelin jo tän koko tilanteen päässäni (ei kovin fiksua, mä tiedän) ja ajattelin jo kaiken valmiiks aasta ööhön. Jos nyt selviäis, että miulla olisi joku tällänen asia nin mie haluisin ite järjestää miun hautajaiset, sellaset elävän kuoleen hautajaiset. Mie haluisin ite olla mukana juhlissa vielä elävänä, jotta mie voisin vakuuttaa kaikille ihmisille, että mie kyllä pärjään tuolla puolen. Olishan miulla siellä mein seniorikoira VanhaHerra ja mummi ja ukki. Mie en oo kovinkaan uskonnollinen ihminen, mutta silti miulla on ihan selkeä ajatus taivaasta.

Järjestäisin miun juhlat siten, että kutsuisin ne kaikki ihmiset sinne ketkä kutsuisin myös miun hautajaisiin. Mie haluisin pitää hyvän mielen juhlat, vaikka ne oliskin miun hautajaiset. Mie haluisin, että ne ihmiset muistais miut erikoisena persoonana silleen positiivisessa mielessä, tyyppi järkkää omat hautajaiset! Jos selviäis nyt, että miulla on joku kuolemaan johtava sairaus nin mie en sitä pystyis kyllä kertomaan miun läheisille, mutta ihmiset yleensä on aika vihaisia sen jälkeen, kun tällänen tulee ilmi, kuten mummin tapauksessa. Mie pakottaisin jonkun lääkärin soittamaan miun vanhemmille ja ne sais kertoa Jaatiselle ja Neposelle. Syysheinälle ja Raputytölle mie joutuisin kyllä asian ite selittämään, miksei voi vaan faksata tälläsiä asioita muille? Mie ite menisin todennäköisesti niin lukkoon ja olisin ainakin päivän kämpän perimmäisessä nurkassa istumassa. Sit miun olis vaan jostain kerättävä pallit ja tehtävä ne kaikki asiat, jotka miun pitäis. Mie valvoisin kaikki yöt ihan vaan, että voisin painaa mieleeni ja verkkokalvoilleni kaikki tähdet. Mie jakaisin miun kaikki tavarat niille, jotka niitä tarvitsee tai jos joku haluis miusta jonkun muiston. Käskisin laittamaan miun mukaan jonkun jutun, kuten iskän veli oli luvannut joskus ukille, että laittaa sille miljoonan rahaa mukaan arkkuun. Miljoona sinne laitettiin, Afrikan tähden leikkirahaa. ← Tää särkee miun sydämen joka kerta.

Mie kertoisin miun lempi-ihmisille ne kaikki asiat, jotka mie oon aina halunnut sanoa. Siellä juhlissa mie myös näyttäisin videon, jossa kertoisin, että mitä varten mie oon kutsunut ihmiset sinne. Videolla voisin myös käskeä ripottelemaan miun tuhkat mökille ja pitämään siellä juhlat. Siellä olis myös ihan killeri soittolista, jossa on miun kaikki lempibiisit, olipa ne sitten surullisia tai tanssittavia. Siellä olis hyvää ruokaa, jotka on miun lempi-asioita. Vaikka aihe ois ihan kamalan surullinen, ni silti haluisin, että ihmiset nauttis hetken siitä, että minä olen vielä täällä. Surra ehtii myöhemminkin. Hautajaisethan on eläviä varten. Mie en haluis, että kukaan näkee miua enää arkussa ja miulla ois muuten aivan törkeän hieno arkku. Kauniita värikkäitä kukkia miun haudalle, hyvällä maulla tietenkin.

Olisin aivan järkyttävän huolissani siitä miten miun perhe jaksais sen jälkeen. Koko perheestä, kaikki salaa surunsa omalla tavallaan. Olisin myös huolissani miun tytöistä, muistaako ne syödä ja käydä suihkussa. Muistaako kukaan puhua kellekään, jottei ne surupilvet keräänny kasaksi? Ennen ku miun sielu irtaantuis tästä kehosta ni haluisin kyllä myös tunnustaa kaiken ErikoisKokeelle. Näyttäisin kaikki viestit ja kaikki blogipostaukset sille, että mie ihan oikeasti pidin siitä ja että se ei ollut mitään sanahelinää. Sitten mie olisin työni tehnyt, kun olisin saanut kaiken sanottua kaikille.

Miua varmaan pelottais aivan järkyttävän paljon, että tässä tää kaikki nyt oli ja tulevasta ei mitään tietoa. Harmi, kun kukaan ei oo tullut tuolta puolen kertomaan, että minkälainen mesta se on. Haluisin kyllä niin kovan kipulääkityksen, että en jaksais pysyä edes hereillä. Mie oon sen läheltä nähnyt, kun ihmistä sattuu niin kovaa nin mie en sitä itelleni suostuis haluamaan enkä muille läheisille. Suomessa pitäis eutanasia laillistaa ehdottomasti. Semmonen nukahtaminen ikiuneen on varmaan jokaisen ihmisen toive.

”When you die, everyone loves you.”

EDELLEEN haluan muistuttaa, että minulla EI OLE minkään sortin kuolemisajatuksia. Tää on vaan silkkaa tajunnanvirtaa, vaikka onkin aika tiukka aihe. EI HÄTÄÄ. Miulla on kaikki aivan loistavasti tällä hetkellä ja mie voin hyvin 😊 Kuolemisesta puhuminen taitaa olla vaan pelottavaa ja pikkusen tabu ihmisten mielestä. Tässä tekstissä ei ollut ehkä mitään sen erikoisempaa järkeä, mutta miulle tuli vaan tarve saada tää ylös ja nyt se on tässä. Paljon kevyempi olo heti.