Ikuinen kakkonen

 Sie et koskaan sano, et siulla ois ikävä miua. Sie et koskaan sano miua kauniiks. Mie en oo kenenkään suosikki. En oo kenenkään elämän ykkönen, en edes oman elämäni. Mie en ole se kenen kuviin kommentoidaan mitään tai miua tägätä hassunhauskoihin stooreihin. Mie en koskaan ole se sekoilukaveri vaan se kuka aina huolehtii kaikesta. Milloin mie oon saanut vetää jäätävät perseet ja miusta huolehditaan? Tuntuu niin pahalta vaatia toisilta sitä rakkautta, ku tekis mieli vaan huutaa päin naamaa, että rakasta miua saatana. 

Nyt on taas itketty kaks päivää putkeen ja on ihan vitun vaikeeta. On ihan tosi vaikee myös tällä hetkellä nähdä mitään hyvää. Kaikki itkettää ja jos mie saisin tänne rehellisesti kaiken mitä miun ajatukset mitkä huutaa kovempaa joka kerta näinä hetkinä ni se ei ois kaunista luettavaa. Moon miettinyt niin monta kertaa taas tässä, että voispa kuolla pois. Mie tahtoisin, et joku pitäis miusta niin kovaa kiinni, et mie tulisin taas ehjäksi. Tällä hetkellä miut varmaan pitää tässä maailmassa miun kummitytöt, mie tahtoisin nähdä ku ne kasvaa ja oppii kävelemään. 

Tuntuu ihan vitun pahalta. Milloin tää paska miun päässä loppuu?