Lauantai-yöt voi myös viettää hereillä

Mie istun tässä nojatuolissa kirja sylissä ja tuijotan humalaista miestä, koska mie pelkään, että se tukehtuu omaan oksennukseensa tai lakkaa hengittämistä. 30neliöisessä kämpässä haisee ihan vitun ällö oksennus ja nyt ollaan tässä suhteessa edetty siihen pisteeseen, että kaadoin toisen eritteen sangosta vessanpönttöön. Mie en ihan joka janpalle sitä tekis, mut mie en myöskään kestä sitä hajua koko yötä täällä.

Tää on se hetki, ku mietin sitä, että oon miekin kyllä typerä ämmä. Oon jatkuvasti törmäämässä siihen ajatukseen, että tekiskö hän miulle tän saman? Ottaisko se miut kotiinsa oksentamaan ja nukkumaan keskelle sänkyä? 

Miulla on ollut ihan vitun pitkä viikko ja olisin tahtonut vaan kaatua sen syliin kainaloimaan enkä valvoa sen unta neljän aikaan yöllä. Mie oon aivan saatanan väsynyt ja mie olin jo hetken hekumoinut siitä, että mie saan nukkua kerrankin pitkään UUSISSA, PUHTAISSA LAKANOISSA. Kyllähän mie tuonne viereen mahtuisin, mut miun paniikkiaivot on hereillä eikä miua enää väsytä. Miua vituttaa enkä uskalla sanoa sitä ääneen. 

Tiedän, että se ei oo pyytänyt miua hyysäämään eikä passaamaan, mut mie en halua pestä miun mattoja huomenna oksennuksesta ja vaihtaa taas uusia lakanoita. Se myös tietää, että mie oon nyt viikon aikana sykkinyt koulussa ja töissä, jossa tein 44 tuntia ja risat ni milloin mie saan takas? Milloin miua hemmotellaan ja se tois vaikka edes vittu kukkia? Tai saatana jotain.

Miun pitäs varmaan päästä puhumaan tästä olosta, joka miulle tulee humalaisten ihmisten seurassa. Joka kerta mie vaan vakuutus entistä enemmän siitä, et ei miun tarvii juoda pitääkseni hauskaa. Onhan se välillä kivaa, mut sit taas mie tiedän, et mie en halua olla tuossa kunnossa. Ylipäätään taas tää toisista huolehtiminen on asuttautunut miun päähän ja miusta tuntuu, että jos mie lakkaan huolehtimasta ni tää maailma räjähtää. Kaikki kuollaan hitto soikoon. 

Mie tahtoisin, et suomalainen juomiskulttuuri ei ois tätä ja että mie saisin just nyt kesän ja mie voisin mennä mökille maailmaa pakoon. Lie saisin istua kallioilla niin pitkään ku miun sielu sitä huutaa. 

Mie vihaan oksentavia ihmisiä. Miun henkinen keskisormi on taas niin vitusti pystyssä.