Paskahousu-ulinaa

Istun tässä sohvalla ja katon samaan aikaan Napapiirin Sankareita 2, kun kirjottelen näitä elämän suuria pohdintoja, onnia ja ikäviä. Käytiin äsken tuolla keskustassa ettimässä äitille mekkoa viikonlopuksi tuttavien häihin. Siinä sitten Citymarketin pihalla astelin ja vastaan ajo valkoinen hieno bemari, ilmeestä varmaan näki, että oon hieman hapan nainen niiden suhteen. Siinä hetken ehdin taas kiukustua asiasta, että miksei miulla ole miestä? Puolet meidän entisistä yläasteen tytöistä on isotissisiä tai raskaana. Hyvässä lykyssä jo naimisissa, töissä ja kahden kakaran äiti eli siis ihan kunnolla jo elämässä kiinni. Ajatus ehti juosta Raputyttöön ja sen rakkauden ikävään, Leijonapoika oli täällä viettämässä RPn pikkuveljen lakkiaisia viime lauantaina. Meikkasin RPn la-aamuna ja miusta oli taas ihana kattoa niiden dynamiikkaa, ku ne on niin söpiksiä yhdessä. Ihan sama vaikka olisin tehnyt rajaustussilla kirkkoveneen Raputytön otsaan nin Leijonapoika vaan myötäili, että hyvältä sie näytät. Itsehän vaan kerään kasari- ja ysäribiisejä miun Spotifyn soittolistalle, jotta voin vetää yksin kotona ollessa kunnon LSD-tanssimuuvit, kuinka köyhää miun sielunelämä onkaan!

Raputyttö ja Leijonapoika on kyllä yksi miun suosikeista, tärkeetä on myös miun tietää se, että LP uskaltaa rentoutuu miun läsnäollessa ja viimeks me taidettiin puhua pornosta jopa. Se on ehdottomasti miun onni nähdä ne onnellisena toisistaan. Miusta oli myös surku eilen kuunnella sitä, että RPllä oon ikävä Leijonapoikaa, mutta sitten taas tänään kun lähdettiin siitä Citymarketin pihasta niin ajattelin, että huomenna se pääsee sen syliin taas nukkumaan ja tekemään ruokaa yhdessä. Ymmärrän sen kaipuun mistä muut (=parisuhteelliset) puhuu ja eilen sitten kun tästä asiasta höpöteltiin Raputytön kanssa nin miulle tuli ihan Vähälaktoosi mieleen ja se samainen ilta, jolloin se vaan repäs miut kainaloonsa sohvalle, piti miua omistavasti otteessaan ja sit siinä jotain höpsöiltiin ja melkein nukahdin sen kylkiluuhun kiinni. Ugh, että mie tekisin mitä vaan jotta voisin palata siihen hetkeen ja peruuttaa kaiken tehdyn. Miua kaduttaa ihan tosi paljon koko homma vaikkei se tautikaan ollut minun tiedossa ennen sitä. Harmittaa ihan sikana ja eilen kun jotenkin se mörkö siitä muistosta pääsi valloilleen nin olisi tehnyt mieli porata silmät irti, se mörkö on pitkän aikaa ollut hiljakseen omassa murjotuksessaan. Se ikävä mikä vieläkin kaihertaa siitä onnen tunteesta minkä se ihminen loi just sillä hetkellä, kun se veti miua (siis MIUA, minua, Kesäheinää, joka ei ole minkään näköinen, väritön, hajuton, mauton, josta kukaan ei kiinnostu, se ruma seinäruusu ja pullukka kaveri) kädestä, sohvalle kiinni kylkeensä ja piti miua hyvänä, ennen kaikkea mie sain nauttia vaan siitä olosta ja siitä euforiasta. Mie melkein jopa nukahdin siihen ja se on paljon miulle, se ihminen on tosi spesiaali, jos mie pystyn olemaan niinkin rentona. Ihan kaikki varmasti tunnistaa tän tunteen.

Sinkkuelämän Carrie jossain jaksossa sanoi, että hän haluaisi tuntea miehen painon itsensä päällä. Guess what? Oon niin samassa veneessä Carrien kanssa; rahaton, kirjoitan blogia sydämenasioista, etsin Mr. Bigiä ja haluisin vaan toisen iholle. Tommy Tabermannin runo Pieni laulu ihmisestä ja siitä tämä ”Lämpimin peitto on toisen iho” on miun lempiosio, koska mikään ei voi korvata toisen ihon lämpöä tai niitä hyviä, kylmiä väreitä, joita se luo koskettaessaan, kun ohi mennessään hipaisee. Sanoin myös eilen Raputytölle, että mitä jos mie en saakaan ikinä enää sellaista miestä, joka herättää miussa semmosia tunteita mitä VL ja Herra36 herätti? Niitä ilotulituksia, jotka kasvattaa siulle siivet ja lähdet seitsemänteen taivaaseen leijumaan rakkauspöllyissä. Niitä tunteita, jotka nykyään enää vaan itkettää, kun se ikävä kaihertaa siun sydämessä ja tekee niistä happamia ja karvaita. Kun kaipaa toisen ihoa ja lämpöä niin paljon, että se välillä sattuu ja tekisi mieli soittaa jollekkin vanhalle heilalle, että hei, oisko miten päikkäritreffit nin sitten ne urpot heti luulee, että sie tarkoitat eläimellistä taukojumppaa ilman vaatteita. Siksi yleensä entiset on syystä entisiä, koska ne on vieläkin idiootteja.

En sano sitä, että lapset ja vakituinen työpaikka on just sitä elämää mitä kaikkien kuuluis elää ja että mies, lapset ja kultainen noutaja tois sen onnen ja autuuden. Sitä paitsi miulle iskee aina jostain syystä kauhea syyllisyys tästä toisen kaipuusta ja siitä ulisemisesta, koska muut miua vahvemmat ihmiset on selvinnyt niin hurjista jutuista, jotka on kaukana tästä miun kauheasta ikävän tunteesta. Jaatinen potee sitä eroa ja miua vieläkin painaa se, kun itkin vuolaasti sille puhelimessa siitä, että tekisin mitä vaan et miulla olis samanlainen arki, kun sillä ja nykyään miua surettaa se ajatus siitä, että miun eloisasta Jaatisesta on viety kaikki mehut ja ilo ja että se nukkuu patjalla. Tulee ihan sellainen tunne, ettei sais kaivata toista vierelleen tai sanoa sitä ääneen. Se miua ottaa myös päähän, että yleensä kun tälläsistä asioista puhutaan nin silloin se parisuhteellinen tulee sinne väliin rämpimään ja huutelemaan, että no kyllä se sinullekki vielä joku löytyy. No niin varmasti löytyykin, mutta helppo se sinun on huudella sieltä turvalliselta ja vakaalta maaperältä hukkuvalle. Miksei sinkut ikinä buustaa toisiaan noilla sanoilla?

Kyllä ihminen pärjää yksinkin ja toisille se sopii vallan hyvin, että on satunnaisia ihmisiä matkan varrella. Mie oon tehny aikalailla töitä, että tää asia ei häiritsis miua niin paljoa eikä sekottas jokapäiväistä elämää, mutta kyllä se on vaan tähtiin kirjoitettu fakta, että mie en halua satunnaisia ihmisiä viihdyttämään minua. Mie halun toisen Vähälaktoosin, joka vetää miut syliinsä sillä odottamattomalla hetkellä ja tekee miut onnelliseks suudelmilla ja haluaa opetella miun kehosta kaikkien arpien ja luomien paikat ja miun epävarmuudet. Toisinaan kun miettii entisiä ja menneitä kumppaneita nin on niissä kaikissa toki ollut hyvää, Halosesta en menisi kyllä ihan takuuseen. Mutta ne päällimmäiset asiat mitkä on jäänyt kaikista loppujen lopuksi mieleen on hyviä, suurimmaksi osaksi:

-   LappeenBatmanissa oli hyvää se ujous ja varovaisuus, ei liian hyökkäävä, tietty lempeys (huonoa taas epävarmuus itsensä riittämisestä, se ei arvostanut  itseään pätkääkään ja sillä oli tosi kovat paineet menestyä sen vanhempien silmissä)

-   Jalkaterapeutissa oli hyvää tietty rentous ja huolettomuus, arvostan kyllä myös hänen miehisyyttään.. (aika kova dokaamaan, renttumainen, kylmäkiskoinen)

-   PolkupyöräSuomisessa oli hyvää monikin asia: se sai miut nauramaan, sillä on vahvat olkapäät, halaukset ja hymy, se kun se pussas miua spontaanisti saunassa ja vei miut mukanaan suihkuun, huolettomuus ja chillaus (se ei harrasta pikkutuhmia puheita, sillä on Frederikin julisteita seinällä, se on kunnon renttu ja pyörittää montaa mimmiä samoissa lakanoissa, ruoanlaittotaidot, koska kuka laittaa nakkikeittoon MAKARONEJA?)

-   Viime juhannusmiestä Turun Vegasista ei oteta edes tähän listaan mukaan, koska se oli vaan pelkkää taukojumppaa!

-   Vähälaktoosi oli miun mieselämän kirkkain tähti ja se valu miun käsistä pois kun hienojakoinen Saharan hiekka. Se otti miut huomioon ja ja se oli vaan niin sellanen mitä mieheltä voi toivoo. Miua myös harmittaa, että mie kerroin siitä kaikille niin onneissani ja sitten se kaikki meni ihan vitun murusiksi ja mie jäin nuolemaan haavojani. (Roxetten It Must Have Been Love alkoi soimaan.. Mutta huonoja puolia oli se, että hän oli viimeinen ihminen jonka mie luulin tekevän niin typerästi, että jätti vastaamatta miulle enää siihen viimeiseen viestiin ikinä, joskus aiemmin kerroin ghostaamisesta jota mie vihaan)

-   Herra36 oli myös omaa luokkaansa, kyllähän te sen tiedätte. Sekin kaihertaa mielessä ja sydämessä, edelleen. (Siitä tuli jyväjemmari ja piilotteli siemeniään hedelmällisille maille ennen kuin ehdin edes sanoa mitään kissaa)

Mietin tuossa yks päivä saunassa, että kuinka typerä mie olin senkin kohdalla, kun en vaan sanonut niitä asioita silloin tarpeeksi aikaisin. Miksen mie vaan lähtenyt silloin sen mukana aiemmin Viroon, jotta me oltais saatu viettää aikaa kahdestaan, vitun vatipää! Helppohan se nyt on siitä asiasta narista, kun se paska rusahti housuun. Paskahousu-ulisija vaan täällä hei! Noita kaikkia miehiä yhdistää siis niiden oma tyhmyys että miun oma tyhmyys. Halosesta mie en edes tähän mitään halunnut laittaa, koska oon tajunnut näin jälkeenpäin siellä terapiassa ÄitiRauhan kanssa puidessa, että se teki väärin joka tapaamisella ja sillä ei ole mitään ihmisarvoa miun silmissä tai miun elämässä. Vaikka mie pelkäänkin sitä päivää, että mie siihen törmään jossain tai että, mie joudun sitä kattomaan silmästä silmään nin se ei enää vie miulta mitään sen enempää mitä se on tähän mennessä jo vienyt.

Ihminen tarvitsee ihmistä

ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,

vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

Mie kaipaan valtamerien verran toista ihmistä, sen lämpöä ja läsnäoloa tähän miun elämääni. Semmosta, joka haluaa miua niin paljon, että miulta lähtee järki.