Ingen panik ja tautisia pohdintoja


Oon tässä harkkailemassa, kun ajattelin miun miehiä. Tai siis eihän ne miun ole, mutta näitä elämän varrella jo olleita häiskiä. Tuossa keväällä Tinderverkkoihin tarttui yks
alunperin lappeenrantalainen opiskelijamiekkonen, joka on Helsingissä opiskelemassa ja sen kanssa oli tarkotus nähdä, mutta sitten erinäisistä syistä meidän ajat meni aina ristiin. Noh ollaan kuitenki snäpedi snäppäilty tässä pitkin kevättä ja kesää. Mie en oikein vielä ole perillä siitä haluaako se vaan taukojumppailla vai muutakin? Se vaikuttaa tosi ujolta, mutta eilisen jälkeen ujous on kaukana. Sitten tässä ajattelin myös eilistä keskustelua Pitsamiehestä Neposen ja Saikkarin kanssa ja yleisestikin Pitsamiestä muutenkin. Niiltä tuli yhdestä suusta se, että sillä on neljä jalkavaimoa ja tyttöystävää nin meni kyllä lasit huuruun ja vitun paljon. Varsinkin Neposen kuuluis pitää päänsä kiinni, koska se tietää kuinka typerä syksy ja talvi miulla oli miesten suhteen. Sitten se päästelee tuommosia sammakoita suustaan nin vähemmästäkin jo orastava Kesäheinän oma spesiaalipaniikki omista epävarmuuksista ja heikkouksista (saattaa sisältää jäämiä Mitämielaitanpäälle? Mitäjosselähteekinvaansäälistämiunkanssakahville?, Mitäjostästäeitulekaanmitään?, Mitäjosmieoonsenmielestäliianhyökkääväjaärsyttävä?, MitäjostästätuleekinVähälaktoosikeissipart2? ja Mitäjossevaanpelleileejahaluaanauraamiulle?) kasvaa megalomaanisen kokoseks, meen niin jäihin etten uskallakaan enää palata niihin kahveihin sen kanssa. Thanks a fucking lot. Ja sitten mie ahdistelen Jaatista tekemään jotain LeCitronin suhteen, kun ite panikoin viimeistä päivää. Great Kesis, voit taputtaa itseäsi olalle.


Palatakseni alkuperäiseen ajatukseen, että tajusin tässä, että oon tainnut alottaa tän miun mieskierron osimoilleen melko samoja jalanjälkiä kulkien mitä viime vuonna. Ensin Halonen, sitten vähän lappeenrantalaisia väliin ja nyt joku täällä kotikotikaupungista. Plus Herra36 on aina roikkunut miun elämässä tietyin väliajoin. Kuinka mie voin katkasta tän kierteen?? Siis mie todella toivon, että Pitsamies on tosi mukava tai jotain sellasta mikä palauttaa miun uskon miesrotuun. On kyllä karmiva ajatus toistaa viime vuosi uudelleen tänä vuonna miesten suhteen, en tykää.



Tapasin eilen miun ihanat ystävät EnniPytonin, Täti Kotosen ja Neiti Kyyhkysen (tää ihanainen pelastaa tipusia kaduilta, jos ne on loukkaantunut tmv.), joiden kanssa sitten pohdittiin tätä koko Pitsamies-kuviota (ihan ku olis edes mitään kuviota olemassa?!) ja sitten tokaisin siinä samaan ääneen, että olin kuvitellut pitää miehettömän kesän (meinasin aluksi kirjoittaa kesättömän miehen, toissapäivän tuli akka ja ämmä samaan aikaan muodostaen äkkän, eilen sanoin Jaatiselle puhelimessa toissapäivänä vaikka tarkoitti ylihuomista. Palataan tähän sanasönkköön hetken päästä.) ja sitten tuossa äsken rupesin miettimään että missäs me tän Lappeenrannan insinöörin kanssa ruettiin keskustelemaan nin Tinderissä ja olin unohtanut sen olemassaolon kokonaan! Kuinka mahtava olo tuli, kun tajusin etten oo kytännyt sitä pitkään aikaan tai edes avannut koko sovellusta maanisesti toivoen, että sieltä se prinssi valkealla Audilla tupsahtaa. En oo ottanut oikeastaan niin kauheeta stressiä asiasta, ettei miulla ole ketään. Toki jos nyt menisin lukemaan edellisiä tekstejä, että mitä ulinaa siellä on, mutta tän hetkinen olo ei kuitenkaan vaikuta kovinkaan stressiperäiseltä. En aio ottaa tästä sen suurempia murheita lukuunottamatta näitä pieniä, erinäisiä paniikkeja, koska mie lähin sitä numeroo kysymään kuitenkin puoliks vitsinä nin ei pitäis sit itkeä puolta vuotta jälkeenpäin, että miksi se ei vastaa.

Oon myös koittanut pitää jäitä pipossa, että en nyt vaan lähtis keulimaan ollenkaan Pitsamiehen suhteen, koska sit se menee ainakin ihan mönkään. Keksin saunassa, että se on vähän niinku kahvihuoneeseen tuotu muuten vaan pulla. Sie et odota sitä kieli pitkällä, eikä siun oo tehny ees moneen viikkoon mieli sitä, mut oot silti aika onnellinen siitä vaikka joku sen sinne on kuskannut. Ei harmita jos ei ehdi sitä maistaa, toki kyllä oikeassa elämässä ottaa snadisti kuuppaan jos joku ehtii syödä kaiken pullan jättämättä murua, mut saitte kuitenkin pointin. Oon myös tosissaan koittanut olla miettimättä koko häiskää ja ajattelematta kuinka sen kainaloon sopii, koittanut vaan elää ihan rauhallista, räkäistä ja tautista elämääni. Toki oon myös jo ehtinyt miljoonaan kertaa miettiä mitä laitan päälle, kuinka laitan hiukset ja millanen meikki. Ne on myös vaihtunut yhtä usein eli vaihtoehtoja on. Nakitin Raputytön puhelimessa olemaan sitten puhelimen päässä, kun se päivä koittaa ja revin viimestäkin tukkaa päästäni, kun paniikki iskee. Onneks Jaatinen tulee myös tänne, jotta se voi olla miun läsnällinen järki. Ihan typerää, että iskee kamalat tuskanhiet jonkun miehen takia. Mie lyön miun vasemman kiveksen asiasta vetoa, että sitä ei jännitä pätkääkään. Sanoin myös Jaatiselle puhelimessa, että mie en voi juoda kuplallista juomaa tai kuumaa, koska kuplat käy röyhtäyttää ja nykyään kun on tottunut elämään pienesti porsastellen nin en voi taata sitä, ettenkö saattaisi röyhtäistä vahingossa, kuumaa sen takia, koska polttaisin sisäelimeni vahingossa hermostuksissani. Kakkuakaan ei ole varmasti sopivaa syödä, koska saatan tukehtua siihen tän räkätaudin takia ja mikäs sen mukavempaa, kun kuolla toisen käsivarsille KAKUN TAKIA (tosin se vois kuvata hyvin miun elämää). Kyllä, kaikki kauhuskenaariot on läpikäytyjä. Tästä päästääkin tähän sönkköasiaan, mie änkytän nykyään ihan tosi paljon, perhepiirissä on vielä ok tai kavereiden kesken, mutta se että kun koittas olla mahdollisimman edustava ja potentiaalinen unikaveri nin oon ihan satavarma, että sanon myös jotain tosi typerää. 

TREFFAILU ON KAMALAA. Oikeasti ihan typerää, kun menee niin jännityksiin ja sitten pitää vatvoa ja pohtia monta yötä sitä, että no tykkääköhän se vai ei? Oon monesti puhunut siitä korttien paljastamisesta ja nyt uusin Pirkka-lehti tarjoili miulle siihen kirjallisen vastauksen Olavi Uusivirran muodossa:

”Olaville riisuuntuminen liittyy kysymykseen häpeästä. Hän on huomannut, että kun lakkaa miettimästä, mitä muut ihmiset ajattelevat ja mitä yleisön mielessä liikkuu, esiintyminen vapautuu. Esiintyjänä hän haluaa hakeutua tilanteeseen, jossa ei ole enää mitään hävittävää, koska kaikki on jo menetetty. Silloin show voi alkaa.”

”Yleisön eteen astuminen ilman kilpeä tai suojamuuria vaatii aina rohkeutta. On pelottavaa paljastua tai paljastaa itsensä. Se on asia, jonka jokainen esiintyjä joutuu käymään läpi omalta kohdaltaan.”

Miusta ois ihan kamalaa pelata venäläistä rulettia ja odottaa, että napsahtaako se luoti otsaluuhun vai ei, sama henki kulkee miusta deittailussakin. Ois vaan helpompi jos ne luodit ammuttais heti eikä sit vähä myöhemmin, kun se asia tekee jo kipeämpää. Toki ei voi sanoa kahden kahvien jälkeen, että tykkääkö vaiko ei. Mie kyllä päätin, että sit jos änkytän tai teen jotain muuta typerää, jolle pystyy vielä vähän naurahtamaan nin sit vaan nauran ja koitan olla miettimättä sitä, että pitääkö se miua ihan totaali-idioottina, mutta se sai kyllä jo ehkä esimakua silloin viikko sitten asiasta, et en oo mikään tiukkapipo.


Edelleen to be continued, huomenna laitan sille viestiä ja kysyn, että mikä meno..

Kommentit

Suositut tekstit