Ingen panik ja tautisia pohdintoja
Oon tässä harkkailemassa, kun ajattelin miun miehiä. Tai
siis eihän ne miun ole, mutta näitä elämän varrella jo olleita häiskiä. Tuossa
keväällä Tinderverkkoihin tarttui yks
Palatakseni alkuperäiseen ajatukseen, että tajusin tässä,
että oon tainnut alottaa tän miun mieskierron osimoilleen melko samoja
jalanjälkiä kulkien mitä viime vuonna. Ensin Halonen, sitten vähän
lappeenrantalaisia väliin ja nyt joku täällä kotikotikaupungista. Plus Herra36
on aina roikkunut miun elämässä tietyin väliajoin. Kuinka mie voin katkasta tän
kierteen?? Siis mie todella toivon, että Pitsamies on tosi mukava tai jotain
sellasta mikä palauttaa miun uskon miesrotuun. On kyllä karmiva ajatus toistaa
viime vuosi uudelleen tänä vuonna miesten suhteen, en tykää.
Tapasin eilen miun ihanat ystävät EnniPytonin, Täti Kotosen
ja Neiti Kyyhkysen (tää ihanainen pelastaa tipusia kaduilta, jos ne on
loukkaantunut tmv.), joiden kanssa sitten pohdittiin tätä koko Pitsamies-kuviota
(ihan ku olis edes mitään kuviota olemassa?!) ja sitten tokaisin siinä samaan
ääneen, että olin kuvitellut pitää miehettömän kesän (meinasin aluksi
kirjoittaa kesättömän miehen, toissapäivän tuli akka ja ämmä samaan aikaan
muodostaen äkkän, eilen sanoin Jaatiselle puhelimessa toissapäivänä vaikka
tarkoitti ylihuomista. Palataan tähän sanasönkköön hetken päästä.) ja sitten
tuossa äsken rupesin miettimään että missäs me tän Lappeenrannan insinöörin
kanssa ruettiin keskustelemaan nin Tinderissä ja olin unohtanut sen
olemassaolon kokonaan! Kuinka mahtava olo tuli, kun tajusin etten oo kytännyt
sitä pitkään aikaan tai edes avannut koko sovellusta maanisesti toivoen, että
sieltä se prinssi valkealla Audilla tupsahtaa. En oo ottanut oikeastaan niin
kauheeta stressiä asiasta, ettei miulla ole ketään. Toki jos nyt menisin
lukemaan edellisiä tekstejä, että mitä ulinaa siellä on, mutta tän hetkinen olo
ei kuitenkaan vaikuta kovinkaan stressiperäiseltä. En aio ottaa tästä sen
suurempia murheita lukuunottamatta näitä pieniä, erinäisiä paniikkeja, koska
mie lähin sitä numeroo kysymään kuitenkin puoliks vitsinä nin ei pitäis sit
itkeä puolta vuotta jälkeenpäin, että miksi se ei vastaa.
Oon myös koittanut pitää jäitä pipossa, että en nyt vaan
lähtis keulimaan ollenkaan Pitsamiehen suhteen, koska sit se menee ainakin ihan
mönkään. Keksin saunassa, että se on vähän niinku kahvihuoneeseen tuotu muuten
vaan pulla. Sie et odota sitä kieli pitkällä, eikä siun oo tehny ees moneen
viikkoon mieli sitä, mut oot silti aika onnellinen siitä vaikka joku sen sinne
on kuskannut. Ei harmita jos ei ehdi sitä maistaa, toki kyllä oikeassa elämässä
ottaa snadisti kuuppaan jos joku ehtii syödä kaiken pullan jättämättä murua,
mut saitte kuitenkin pointin. Oon myös tosissaan koittanut olla miettimättä koko
häiskää ja ajattelematta kuinka sen kainaloon sopii, koittanut vaan elää ihan
rauhallista, räkäistä ja tautista elämääni. Toki oon myös jo ehtinyt miljoonaan
kertaa miettiä mitä laitan päälle, kuinka laitan hiukset ja millanen meikki. Ne
on myös vaihtunut yhtä usein eli vaihtoehtoja on. Nakitin Raputytön puhelimessa
olemaan sitten puhelimen päässä, kun se päivä koittaa ja revin viimestäkin
tukkaa päästäni, kun paniikki iskee. Onneks Jaatinen tulee myös tänne, jotta se
voi olla miun läsnällinen järki. Ihan typerää, että iskee kamalat tuskanhiet
jonkun miehen takia. Mie lyön miun vasemman kiveksen asiasta vetoa, että sitä
ei jännitä pätkääkään. Sanoin myös Jaatiselle puhelimessa, että mie en voi juoda
kuplallista juomaa tai kuumaa, koska kuplat käy röyhtäyttää ja nykyään kun on
tottunut elämään pienesti porsastellen nin en voi taata sitä, ettenkö saattaisi
röyhtäistä vahingossa, kuumaa sen takia, koska polttaisin sisäelimeni
vahingossa hermostuksissani. Kakkuakaan ei ole varmasti sopivaa syödä, koska
saatan tukehtua siihen tän räkätaudin takia ja mikäs sen mukavempaa, kun kuolla
toisen käsivarsille KAKUN TAKIA (tosin se vois kuvata hyvin miun elämää). Kyllä,
kaikki kauhuskenaariot on läpikäytyjä. Tästä päästääkin tähän sönkköasiaan, mie
änkytän nykyään ihan tosi paljon, perhepiirissä on vielä ok tai kavereiden
kesken, mutta se että kun koittas olla mahdollisimman edustava ja
potentiaalinen unikaveri nin oon ihan satavarma, että sanon myös jotain tosi
typerää.
TREFFAILU ON KAMALAA. Oikeasti ihan typerää, kun menee niin
jännityksiin ja sitten pitää vatvoa ja pohtia monta yötä sitä, että no
tykkääköhän se vai ei? Oon monesti puhunut siitä korttien paljastamisesta ja nyt
uusin Pirkka-lehti tarjoili miulle siihen kirjallisen vastauksen Olavi
Uusivirran muodossa:
”Olaville riisuuntuminen
liittyy kysymykseen häpeästä. Hän on huomannut, että kun lakkaa miettimästä,
mitä muut ihmiset ajattelevat ja mitä yleisön mielessä liikkuu, esiintyminen
vapautuu. Esiintyjänä hän haluaa hakeutua tilanteeseen, jossa ei ole enää
mitään hävittävää, koska kaikki on jo menetetty. Silloin show voi alkaa.”
”Yleisön eteen
astuminen ilman kilpeä tai suojamuuria vaatii aina rohkeutta. On pelottavaa
paljastua tai paljastaa itsensä. Se on asia, jonka jokainen esiintyjä joutuu
käymään läpi omalta kohdaltaan.”
Miusta ois ihan kamalaa pelata venäläistä rulettia ja odottaa,
että napsahtaako se luoti otsaluuhun vai ei, sama henki kulkee miusta deittailussakin.
Ois vaan helpompi jos ne luodit ammuttais heti eikä sit vähä myöhemmin, kun se
asia tekee jo kipeämpää. Toki ei voi sanoa kahden kahvien jälkeen, että
tykkääkö vaiko ei. Mie kyllä päätin, että sit jos änkytän tai teen jotain muuta
typerää, jolle pystyy vielä vähän naurahtamaan nin sit vaan nauran ja koitan
olla miettimättä sitä, että pitääkö se miua ihan totaali-idioottina, mutta se
sai kyllä jo ehkä esimakua silloin viikko sitten asiasta, et en oo mikään
tiukkapipo.
Edelleen to be continued, huomenna laitan sille viestiä ja
kysyn, että mikä meno..
Kommentit
Lähetä kommentti