Spontaanit kivekset

Tällä Kesiksellä on taas maailmanlopun köhä ja kuulostan ihan seksipuhelinvastaajalta, joka ei oo hyvä juttu, koska miun pitäs mennä käymään kahvilla yhen söpön tyypin kanssa(!!!). Olipahan taas sellanen viikonloppu, että huhheijaa! Samaan aikaan korvissa soi Def Leppardin Love Bites, koska Jaatinen ja LeCitron…

Seremoniamestari Jaatinen saapui MikkelinMuidun kanssa perjantaina kuuden jälkeen ja sittenkin olikin jo tuli perseen alla, punat huuliin ja laukku kainaloon. Myöhästyttiin Pete Parkkosen alusta, mutta nähtiin Kohta Sataa ja se uusi sinkku minkä nimeä en nyt muista. Peten jälkeen tuli Jenni Vartiainen ja sen jälkeen vielä Kaija Koo. En oo ehkä laulanut mitään niin kovasti, kun Kaijan Tinakenkätyttöä. Miulla oli aivan hiton hauskaa, oltiin sisarusmiehityksellä ja MikkelinMuidusta melkein mein perheenjäsen. Taisin kyllä vollottaa kaikkien esiintyjien aikana, mutta väliäkös tuolla, eikös laulujen kuulu liikuttaa ihmisiä? Olin myös humalassa ja alkoholi plus Kesis ei sovita yhteen. Festareilta lähdettiin vielä myös värivaloihin tanssimaan, vaikka mie olisin siitä voinut jo hipsiä nukkumaan, mutta myöhemmin illasta (tai oikeastaan aikasin aamusta) tulikin semmonen tilanne eteen, et näin jälkeenpäin ajateltuna se olis jääny välistä kokonaan.

Mentiin siis baariin ja mie en juonut siellä enää mitään, kun ne siiderit tökki jo aikasemmin illasta ja miun oksurajat tuli vastaan. No tottakai siinä alkaa sitten laskuhumala iskeä, kun jää paikoilleen ja koitin käyä tanssimassakin, mutta eihän siitä enää mitään tullut kun väsy oli valunut jalkoihin ja leukaperiin sopivasti. Etin Neposen, sekin yhtyi miun mielipiteeseen lähteä hakemaan pitsa ja kotiin nukkumaan: enää piti vaan metsästää kaksi humalaista naista, great. Jaatinen löytyi helposti ja MikkelinMuidukin loppujen lopuksi löytyi. Pete Parkkonenkin oli mein kanssa samaan aikaan baarissa ja hetken ajan kyllä ajatukset oli vesiselviä, kun mietin, että miksihän se haluaa tänne tulla baariin? En muista yhtään aikoja milloin oltiin ulos baarista ja kävelemässä kohti pitseriaa, Neposella oli Jaatinen kainalossa ja me loput käveltiin kyllä ihan omilla jaloilla. Mie taisin kävellä jopa ilman korkokenkiä. Päästiin pitseriaan ja tajusin, että kassalla on taas se sama, söpö poika (taitaahan tuo jo nuoren miehen kriteerit täyttää), joka oli viimeksikin kun piti hieman hävetän iskän humalatilan takia. Pitsamies on siis jo aiemmin tuttu kasvoiltaan, oltiin samalla ala-asteella ja on ollut samalla luokalla miun kummien tyttären kanssa, mutta enhän mie sitä tietenkää voi sille sanoa, et ”Hei, oot se ja se, muistan siun kasvot!”. Joku roti nyt sentään.

Noh siinä sitten tilailin itelleni ruoan ja muut tuli perästä, mut ei tajuttu et jouduttiin odottamaan niin helvetin pitkään. Porukkaa tuli ja meni, siinä itekkin alko sopivasti selviämään ja tuijottelin siinä aikani kuluksi sit Pitsamiestä. Siinä miua siis viehättää sen sanavalmius ja se on tosi pitkä mies eli siis miulle täydellinen. Sit muistan sen, että se on semmonen aina hymyilevä, mutta jämpti räyhäReettojen kanssa. Mein pöytään istui yksi keski-ikäinen, humalassa oleva nainen ja se alkoi arvostella kovaan ääneen kyseisen paikan jonotusta, oli todella vittumainen ja inhottava. Sitten se alkoi sepittää jotain tarinaa siitä, että nistit pääsee siellä jonon ohi ja että ne maksaa pilvellä kello 4 kännipitsansa. Elämämkoululaisuus kunniaan! Neponen ja mie katottiin hetken toisiamme, että mitähän tää muikki oikeen selittää ja sit vaan jätettiin se huomiotta höpöttelemään yksinään. Siitä miulle tuli myös olo, et tekisi käskeä sitä olemaan hiljaa, kun se Jaatiselta alkoi kysellä, että onko sillä paha mieli (Jaatinen saattoi tirauttaa muutaman hiljaisen kyyneleen siellä ja MM nojasin sen olkapäähän lohduttavasti niinku hyvät ystävät tekee), varsinainen Sherlock tämä yksilö. Miun ruoka tupsahti jossain vaiheessa ja muut jäi odottelemaan pitsojansa, jopa se vieressä istuva nisteistä räyhäävä sai meitä ennen ruokaansa. Pitsamies toi hänen pitsansa ja sitten se nainen kehtasi vielä tokaista korotettuun ääneen, että meidän kööri on odottanut ruokaansa jo tosi pitkään, Pitsamies vaan sanoi jämptiin ääneen, että ”Me tiedetään, meillä on x määrä pitsoja jonossa. Kiitos voit poistua nyt.” tai jotain sinnepäin. Teki mieli taputtaa sitä olalle ja sanoa, että sie oot ihana, mutta ei hätää, en tehnyt sitä.

Me seurailtiin muiden ruokia, tosi monet mein jälkeen tulleet sai ennen meitä ruoat ja siinä alkoi vähän meillä jokaiselle loppua usko asiaan. Mie tein kyllä vähän etiketin vääryyden mukaan ja söin melkein puolet miun rullasta, mutta voin vedota siihen, että miulle ois tullu huono olo ja sit oisin ollu vielä hankalampi. Sitä odotusta helpotti viereisessä pöydässä istuva pariskunta ja se mies heitti niin hyvää läppää mein kanssa. Me jotain siinä sanailtiin Neposen kanssa ja sitten se mies kysyi, että ollaanko me pariskunta:

Kesäheinä: ”Eei olla, me ollaan vaan sisaruksia.” *Nauramista päälle*

Mies: ”Niiiiin….? Ootteko te pariskunta?”

*Helvetillinen nauru ja hämmennys*

K: ”Mitäääää???! No ei olla pariskunta!” *Todella paljon naurua*

M: ”Niino jos olisitte Savonrannalta nin ei se olis niin justiinsa…”

*Totaalinen repeäminen Neposelta ja miulta*

K: ”Juu ei todellakaan olla, Neposella on tyttöystävä ja mie oon valitettavasti ihan vaan sinkku.”

M: ”No ootko sie ees yrittänyt?”

K: ”Kysy vaan kuinka monta kertaa..”

Tän jälkeen tajusin, et okei tän tyypin kans ei tarvi olla mikään tiukkis, et rento jäbä ja oli ihan kiva, et tommoset kivat humalaiset juttelee. Se heitti ihan sairaan hyvää läppää ja Neposen kiukkukin ihan vähän laantui. Seuraava havainto taitaa olla se, kun Pitsamies tulee kahden pienen limpparipullon kanssa siihen meidän pöytien väliin, suoraan miua kohti. Seurasin sitä tietenkin katseella ja katoin, et mitä sillä on mielessä. Se laski ne kokikset molempiin pöytiin ja alotti selittämällä sille Läppäjätkälle, että pahottelut odottamisesta, niillä on menny jotain pieleen siellä jonotusjärjestelyssä jne. Sit se siirtyi meidän pöytään ja kysy vielä kaikkien tilaamat ruoat ja meni tarkistamaan, että ne on varmasti tekeillä. Sit MM tilas myös pitsan kokeeksi, että jos sekin tulee ennen Jaatisen ja Neposen pitsaa. Noh sit se Läppäjätkä sai omansa ja teki lähtöä, kun mein seurue vihdoinkin sai ¾ ruokaa ja tottakai Pitsamies toi ne meille. Ja sitten tuli se ratkaseva turning point.

 En todellakaan vieläkään tiedä mistä se tuli ja kuinka, muutkin on ihmetellyt sitä, että kuinka ja miten. Jostain nimittäin miun hameeseen lumpsahti miun spontaanit pallit ja otin ne reilusti käteen, ku aloin sönköttää: 

K: ”Tota ois vielä yks kysymys..?”

P vähän pilke silmäkulmassa: ”Haluaks sä sun rahat takas?” *jotain muuta muminaa*

K: ”Eiku onks siulla tyttöystävää? Haluisin kaupanpäällisiks siun numeron vielä?”

*Hieman hämmentynyt ja epäuskoinen naurahdus Pitsamieheltä.*

P: ”Ai siis sä haluut mun numeron?” *Alko kirjottaa sitä numeroo 5sec miettimisen jälkeen siihen tilausvihkoon.*

K: ”Joo, siun numero vielä nin me unohdetaan tää odotusepisodi ja jos sie haluisit vaikka lähtee kahville tai jotain.”

P: ”Okei, mennään vaan.”

*Tällä kertaa oli miun vuoro olla todella hämmentynyt. Todella hämmentynyt.*

*Numerolapun repäsy ja ojennus. Tartuin siihen tosi hämmentyneenä.*

K: ”Siis häh? Ootko tosissas? Lähetkö oikeesti miun kanssa kahville?”

P taas se sama hymy ja pilke silmissä: ”Joo joo!”

Hetken aikaa miulla soi päässä Queenin We Are The Champions, kun tuijotin sitä numeroo ja sit salamana vielä tokasin hymyillen sen, että jos se anto väärän numeron nin mie voin aina tulla täällä pitseriassa käymään asian tiimoilta. Mie en oo varma, et oliks se Läppäjätkä vielä sen mimminsä kanssa ja oliks se äimänä asiasta. Neponen oli hieman, et mitä just tapahtu ja MM taputti miua olkapäähän ja kysy, et Kesis mitä toi oli? Vastasin varmaan, että mie vastaisin jos mie itekkään tietäisin. Muistan kyllä et taisin hypettää sitä aika kovasti hetken aikaa ja sit miua alko vaan hymyilyttää tosi idioottimaisella tavalla. MM vihdoinkin sai omansa myös ja sit käpsyteltiin taksijonoon ja huristeltiin kotikotiin. Kukaan ei jaksanut syödä mitään, kömmittiin kaikki vaan nukkumaan. Mie toki vielä laitoin viestiä vielä Pitsamiehelle, kun varmuus asian loistavuudesta oli vielä 120%. Aamusta kun heräsin, nin miulle oli tullut kaksi viestiä ja molemmat häneltä. 😊

Nyt ollaan sitten tässä muutamat viestit vaihdettu ja miua jännittää pelkästään sille se viestin laittaminen, kuolen varmaan jännäänkakkaan, jos niitä kahveja ikinä tulee. Ei olla siis vielä päivää lyöty lukkoon, mutta asia näyttää kyllä lupaavalta. Lupasin palata asiaan sitten kun hän tulee Helsingistä. Miulla on ehkä tän miehettömyyden aikana myös karissut taito osata lukea viestejä (ei siis kirjaimellisesti) miespuolisilta yksilöiltä. PolkupyöräSuominenkin eilen laittoi jotain vonkausviestejä ja osasin jättää ne vaan omaan varjoonsa, koska niitä mie osaan lukea, koska niissä menee joka kerta sama kaava. No thanks dear honey bun.

 Tässä asiassa on vaan yksi tosi raivostuttava asia: minä ja miun epävarmuudet. Luulin, et oon jo hyvää vauhtia menossa eteenpäin tässä itsekkäässä rakkaudessa, en tietenkään oleta, että oon yhden yön jälkeen täynnä sitä ja oon maailman itsevarmoin nainen ever. Nyt muutaman päivän aikana miulle on tullu ihan kauhea määrä ajatuksia siitä, että noh se on mukava viesteissä vaan sen takia, koska se ei kehtaa sanoa miulle, että oon nolo ku pyysin sen numeron tolleensa. Ugh, ota nyt sit selvää tän naisen sielunelämästä. Mie ootan kyllä niitä kahveja ja mie olen niin ylpeä itsestäni, että mie tein tuollasen noinkin hurjan asian ihan oikeasti enkä jättänyt sitä vaan pohdinnan tasolle. Ehkä siinä onkin se, etten pohtinut edes sitä, kun se vaan ryöpsähti sielusta.

Mutta tää asia tulee olemaan ehdottomasti to be continued…