Havaijimies

”Hei!

Tässä puhuu Kesäheinän sisäisen puheen ilmentymä Havaijimies. Kesäheinä on pitänyt mua aivan helvetin pitkään takaraivon koivun juuren uumenissa. Mä aina ilmestyn sillon, kun Kesäheinällä on se pahin hetki murtua. Joskus se nainen saa mut nitistettyä takaisin siihen laatikkoon ja useimmiten istuu päälle, jotten pääse ilmoille möykkäämään törkeyksiä. Mut nyt mä olen tykittänyt koko illan ja yön sille kaikkia inhottavuuksia. Koska siis faktahan on se, että Neiti Kesäheinähän on vaan mukava tyttö, joka tekee sen mikä sille sanotaan. Sitä käytetään kerran ja heitetään roskakoriin yhtä lailla kuin likanen, käytetty kortsu. Se on se mukava tyttö, jolle on kiva kertoa omat huolensa, olla ns. emotional cum dump = emotionaalisena mällikuppina ja ehkä ajatella, että tuota vois ehkä joskus kokeilla ajaa. Ei kukaan sitä ikinä halua helliä, koska se on likainen, oksettava lutka. Eihän se mahdukaan edes kenenkään syliin, korkeintaan sotanorsun tai vastaavan, koska Kesäheinä on niin lihava ja iso. Se söi myös tänään niin suuren lautasellisen ruokaa, että paranee olla viikko sen jälkeen syömättä, vois olla hoikempikin. Ehkä ne miehet kattois vähän enemmän tuonkin pulskan tytön perään, jos mahaa olisi vähemmän. Se on myös niin vitun kauhea pihtari, että kaikki vaan vähän pussailee sitä ja jos se ei tajua antaa nin kaikki karkaa sen luota tuli perseen alla kotiinsa pelaamaan Tinderiä. Sen naamakin on ku rupikonnalla. Tukka niin lyhyt, että voisi mennä pojasta tai sukupuolenvaihtajasta. Tissit niin pienet, että Tinderin biossa pitäisi lukea: ”Ekoille treffeille ottakaa kiikarit mukaan”. Itkee aina minkä ehtii, voisi vähän kasvattaa nahkaansa paksummaksi. On liian herkkäperse ottamaan itseensä kaiken, loukkaantuu turhasta ja on kovapäinen pässi. On tyhmä ja saamaton, iskän ja äitin pieni loinen. Siinä naisessa on kaikki vikana, kukaan ei sitä rakasta eikä tule rakastamaankaan. Sehän on ihan hirveä nainen. Miksi sitä kukaan rakastaisi?”

Siinä puhui se, jota mie en hirveästi kuuntele. Toisinaan se pääsee iskemään kulman takaa huomaamatta ja itkettää miusta kaikki kyyneleet ja supistaa päästä kaikki verisuonet. Havaijimies on havaijimies, mielikuvituksen tuotetta: mustat paksut viikset, beigen värinen kalastajanhattu, sukat ja sandaalit, junttishortsit ja karmiva, mauton, värikäs palmunlehtikuvioinen paita. Viime syksyn vertaistukiryhmässä piti kehitellä ulkonäkö sisäiselle puheelle ja tämä oli miun alitajunnan tuotosta. Havaijimies on pitkään ollut se kuka syöttää miulle pajunköyttä henkisesti. Mie oon onnistunut pitämään sen aika hyvin siellä laatikossa lukkojen takana, mutta aina sillon kun en oo skarppina nin se sieltä livahtaa ja lyö avokämmenellä poskeen, niin kovaa kun olkapäästä lähtee. Se on ilkeä mies. Se huutaa niin kovaa ennenkun mie lyön sitä takaisin ja survon sen sinne laatikkoonsa, hautaan sen niin syvälle, etten kuule enää sen mekastuksia. Joskus se saattaa huutaa monta päivää korvan juuressa samaan aikaan, kun itken peiton alla ja sammuttelen paniikkikohtauksia. Joskus se vaipuu itsestään talviunille eikä sitä tarvitse väkivalloin haudata. Oon tosi väsynyt sen huuteluihin tällä hetkellä, koska se jaksaa muistuttaa kokoaikaisesti miun huonoudesta.

Tänään oli se ilta, kun se kaivoi kaikki voimansa sieltä haudastaan ja räiski kaiken pitkin pihamaata. Haluisin olla muurahaisen kokonen ja hävitä, kadota parvekkeen oven raosta ulos. Havaijimies saa miut häpeämään itseäni ja saa myös miulle olon, että miun pitäis ottaa kaikki iskut vastaan niinkun järkähtämätön vuori. Ihan sama mitä tulee nin Kesäheinä ottaa kaiken vastaan: vihaa, surua, häpeää, iloa, itkua. Mitä vaan, you name it. Miusta tuntuu, että se koittaa myös riistää miulta niitä oikeuksia, joita mie oon tässä koittanut joka päivä lukea jääkaapin ovesta:

OMIEN OIKEUKSIEN LUETTELO (EDMUND J. BOURNE 1999)

• Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää.
• Minulla on oikeus ilmaista sekä kielteisiä että myönteisiä tunteitani.
• Minulla on oikeus muuttaa mieleni.  Minulla on oikeus tehdä virheitä ja olla epätäydellinen.
• Minulla on oikeus toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan.
• Minulla on oikeus päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä.
• Minulla on oikeus odottaa muilta rehellisyyttä.
• Minulla on oikeus sanoa: “En tiedä”.
• Minulla on oikeus olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni.
• Minulla on oikeus olla sekaantumatta muiden asioihin.
• Minulla on oikeus kaivata omaa aikaa tai tilaa.
• Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.
• Minulla on oikeus muuttua ja kasvaa.
• Minulla on oikeus siihen, että muut kunnioittavat ja ottavat huomioon tarpeitani ja toiveitani.
• Minulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.
• Minulla on oikeus olla onnellinen.

Oon selvästi vetäytynyt enemmän kuoreeni, koska miua pelottaa taas kaikki. Miua pelottaa kävellä pimeellä, koska mie nään koko ajan sen mielessäni, että joku seuraa miua kotiin eikä kukaan kuule, jos joku miulle jotain tekee. Miua pelottaa, että jos mie ilmaisen tunteeni ääneen miun perheelle nin ne soittaa valkotakkiset hakemaan miut suljettujen ovien taa. Miua pelottaa, etten oo tarpeeks hyvä ystävä miun ystäville ja ne vaihtaa miut parempaan ja tervejärkisempään, kauniimpaan, hoikempaan, fiksumpaan ja toimeliaampaan yksilöön. Miua pelottaa kirjottaa näitä juttuja ääneen, koska miua pelottaa, että teitä ei enää kiinnosta tai te kuvittelette, että oon aivan sekaisin. Miua pelottaa, että miulla on joku sairaus ja kuolen ennen kolmeakymmentä. Miua pelottaa, että mie en oo ikinä kellekään miehelle riittävän paljoa, jotta joku haluis miut sulkea syliinsä lopunelämänsä ajaksi. Miua nykyään myös jännittää kaikki sosiaaliset tilanteet aivan järkyttävän paljon, hikoilen ja panikoin. Vältän silmiin kattomista ihan tuttujenkin kanssa, koska miusta tuntuu, että kaikki näkee miun läpi. Mitä mie ajattelen ja mitä mie tunnen.  Paula Vesalan ”Uusii Unelmii”-kappale on miusta ihana, kun siinä lauletaan ihan selvästi miusta. Mie haluisin jonkun sellasen tyypin miun elämään, joka tulee miun kotiin ja pitää miua kädestä kiinni, sanoo, että kaikki järjestyy. Voidaan tää päivä vielä hengata täällä sisällä, mut huomenna mennää yhessä ulos kohtaamaan ne kaikki pelot. Eikä jätä miua vaikka mie tekisin mitä. Olis miulle kerranki se, joka mie oon muille. Pitäis miua hetken aikaa niin tiukasta halauksessa tai sylissä, että mie ehjääntyisin ees pikkusen.

Tässä kirjottamisen lomassa oon paljon pohtinut sitä mitä ÄitiRauha sanoi miulle viimeeks: miun pitäis olla tosi paljon lempeämpi itselleni sisäisessä puheessa. Havaijimiehen kaikki ilkeät sanat on miun tuotosta, jotka tulee pintaan siinä tilanteessa, jossa yleisestikin ihmiset varmaan puhuu rumasti itselleen. Mie tiiän, että se häipyy taas pois räyhäämästä, mutta en tiedä milloin.

Miun aivot on niin tahmeet tällä hetkellä ja miua väsyttää tosi paljon, joten nyt mie etin miun unisoittolistan. Ehkä heräämisen jälkeen on jo paljon parempi olo.