Vähän parempi flow

Sydän silti sykkyrällä, mutta pakko tulla iloitsemaan miun paremmasta päivästä. Siis ensinnäkin ihanaa, että miun ystävät on pitäny huolta miusta ja tsemppaa vaikka haluis vaan jäädä nukkuu peiton alle ikuisiks ajoiks. Miun porukat on myös ollu ihania, ne on pitäny miua kainalossa, tuputtanu ruokaa, kyselly ja ollaan puhuttu. Itkin myös eilen kunnon räkäitkua iskän olkapäätä vasten ja koitin ymmärtää, että miksi ihmiset on julmia toisilleen. Äitin kanssa käytiin myös tänään Jyskissä ja se hemmotteli miua ihan liikaa, vaan sen takia, et saan kivoja värejä asuntoon ja pehmeen torkkupeiton, joka lämmittää miua talvella (ja jonka voi kastella katkerilla kyynelillä). Tänään aamusta oli se painava olo, ihan ku sirkusnorsu istuis siun rintakehän päällä, et saa kunnolla henkee ja mikään ei mee alas. Haluis vaan nukkua sen pahan olon pois, koska unessa siun ei tarvi ajatella mitään. Sitten me mentiin äidin kanssa sinne kaupunkiin ja ku sai muuta ajateltavaa nin se haihtui. Toki se varmaan tulee takaisin, mutta uskon että tää päivä söi siltä vähän voimia.

Käytiin myös vähän niinku extemporee meidän tuttavalla, valloittavan ihanan Hämäläisen luona miun pyynnöstä. Hämäläinen kokkaa aina parasta ruokaa ja sen luota saa myös parhaimmat krapulat. Mutta parasta siinä on se, että vaikka me ei olla verisukua nin tuntuu, että ystävyyssuhteet on sitäkin vahvemmat. Sille voi aina kertoa asiat niinku ne oikeasti on ja nytki ihan vahingossa halatessa kävi itkettämään koko vitun sotku. Sitten vaan sanoin reilusti, että on paha olla ja tilanne on nyt siis tämä. Siinä me sitten kahviteltiin äiti, mie ja Hämäläinen. Puhuin reilusti ja suoraan, että en ymmärrä miten ja miksi tää meni tähän. Ei me vatvottu koko kahvittelua EKsta vaan me myös sivuttiin kuulumiset ja sen sellaset. Hämäläinen anto miulle niin suurta energiaa voimaantumisesta ja siitä, et nyt vaan pitäs uskoo itteensä. Mie jopa nauroin ääneen, ku miusta tuntu hyvältä! Se on jotenkin niin fiksu, että mie joskus unohdan, että meillä on ikäeroa niin paljon :D. Se tsemppas miua täysillä ja voi pojat, että siitä jäi hyvä olo! Se myös lainasi miulle 5 self-help-opusta, joista vois olla hyötyä miulle. Lukeminen tekee hyvää syysaivoille ja mielenrauhaa tähän koko sotkuun.

Tänään joku vaan loksahti paikoilleen, oon hämmästynyt, MUTTA erittäin onnellinen siitä. Sirkusnorsua ei näy eikä tunnu ja miulla on aika inspiraationaalinen tunne kylkiluissa. Oon pelännyt nukkumaanmenoa, koska sillon on se pahin olo: mielikuvissa pyörii HepsanKeikka ja EK kahvilassa , EK ja HepsanKeikka Tavastialla, joka vitun paikassa. Paljastan, että eilen kävin ajattelemaan yhtä rumpalia, jotta EK ei tulis uniin ja damn, se toimi! Miua naurattaa tää tilanne, ku ensin ulisen ja ulisen, sitten hetkessä on hysteerinen kätkätys päällä. Mie teen ihan mitä vaan, jotta miun ei tarvita ajatella sitä asiaa vaikka väistämättä se tulee vastaan jossain vaiheessa ja miun on pakko ehkä pohtia sitä asiaa. Mut nyt miun kehossa on parempi tunne ku vaikka eilen ni mie en nyt tätä kuplaa puhkase. Mie tiedän, että tää hyvä flow ei kestä ikuisesti, mutta mie myös tiedän, että se paha flowkaan ei kestä ikuisesti. Sanoinkin tuossa päivällä aiemmin naapurissa käydessä (serkkujen äiti handlaa myös tietyllä lailla sydämen asiat), että jos miun eteen iskettäisin 15cmx15cm punainen nappula, joka laittaa siun tunteet jäähylle hetkeks aikaa niin, että saa hengähdystauon ja lisää aikaa aivotyöskentelyyn nin mie löisin sitä heti, nanosekunneissa miettimättä. En edes kuuntelis lausetta loppuun.

Mie palaan tiistaiaamuna Helsinkiin ja ajattelin ottaa härkää sarvista kunnolla, tarttua niihin unelmiin ja fokusoida kaiken niihin. Miehet ja Tinder jäähylle, aivot ja kirjat kehiin! Iltaisin mie saan juoda teetä, kattoa How I Met Your Motheria sen viltin alla ja polttaa kynttilöitä. Tästä on nyt hyvä tunne. Pitää vaan muistaa, että mie riitän itselleni, energiat unelmiin (tätä ei selvästikään pidä toteuttaa siinä määrin, jos mies on se unelma..) ja mie pystyn. Miun eteinen on täynnä ällöttäviä carpe diem-shaibaa tän jälkeen. Miulla on myös pikkusen sellanen fiilinki, et jeesus mie haluan näyttää EKlle, et mie pystyn ja sen mie teen. Mie näytän vielä sille joku päivä. Jos joku päivä se sirkusnorsu palaa entistä lihavempana ja isompana nin mitkä tsemppiviestit ois tärkeetä muistaa? Täti Kotoselta saa aina myös yhtiä parhaimpia juttuja, tuli tuossa yks päivä vastaan sen antama kortti. Se toi miulle onnea paljon.❤

Pitää myös hieman tulla iloitsemaan vielä kahdesta asiasta: miun painosta ja miun uusista ystävistä. Ensin paino: se on ollu keväällä 103 ja risat, nyt 95.6. En tiedä mistä se on tullut noin roimasti alas ja ku lihasmassa on ainakin jaloista pienentynyt. En oo siis lenkkeillyt Helsingissä ollenkaan. Miusta on kivaa olla hoikempi, mutta vaatteet roikkuu kaikki hassusti päällä ja se tuo miulle epävarmuuksia. Kaikki rintaliivit on vaan, koska niihin menis puolikiloa satsumia per kuppi. Noh tääkin varmaan tästä tasoittuu! Sitten miun uudet tuttavuudet: Birdie ja JessiKokki. JKn tapasin juhannuksena laivalla, nyt ollaan näkyilty muutamia kertoja Helsingin keskustassa ja ollaan vuodatettu sydämiä typeristä miehistä. Birdien tapasin mutkien kautta tuntemattoman tupareissa ja ollaan käyty kahvittelemassa 3.5h tuntia hyvien keskustelujen lomassa. Mä tykään näistä mimmeistä! Oon myös pikkusen ylpee itestäni, et oon saanu uusia ihmissuhteita aikaseks, varsinkin, koska oon jostain syystä kokenut naispuoliset ihmissuhteet vaikeemmiks rakentaa. Mut näistä mä pidän! 

Ps. Oon myös sen huomannut, et oon alkanut viljelee taas tosi paljon ärräpäitä väliin ni pyydän anteeksi. Ne tulee kirjotusflowssa. Voi viineri ei ehkä tuo niin hyvin esiin sitä tunnetta mitä ajan takaa :D.