Kesäheinä a.k.a Kielinainen

Telkkarista tuli joulun alla elokuva Ollaan vapaita ja hyppäsin mukaan vasta puolesta välistä nin piti se sitten kattoa jälkeenpäin Areenasta, että hiffaan mitä alussa tapahtui. Aivan törkeän hyvä leffa ja mikä soundtrack! Riku Niemisellä ja Maria Ylipäällä on aivan uskomattomat äänet! Johannes Brotherus näyttelee siinä myös ja on siis KUUMAA-bändin laulaja. Oon tässä kuluttanu aika tehokkaasti Spotifysta tän leffan lauluja, koska ne on niin hyvettiä, sielunhoitoa parhaimmillaan. Nimikkobiisi Ollaan vapaita ja Täydellinen on miun ehottomat suosikit, Täydellinen on vaan kyllä totaali-itkuvirsi. Juoni on siis lyhyesti, että Selja (Maria Ylipää) on antanut lapsensa Leon (Johannes Brotherus) pois teiniäitinä ja Leo ilmestyy yhtenä päivänä Seljan, Henrin (Riku Nieminen) ja Iisan (Pihla Maalismaa) kommuunin oven taa. Seljalla on myös mies Tomi (Peter Kanerva) ja teki mieli vuodattaa omaa sydänvertaan siinä kohdassa, kun ne laulaa Täydellisen. Suomalainen elokuvateollisuus on kyllä pilannut miun realistisen kuvan parisuhteesta aivan totaalisesti. Voin niin helposti kuvitella itseni johonkin Etu-Töölöön keskelle Helsingin parasta kesää kommuuniin miun parhaiden ystävien keskelle ja miun rinnalle täydellisen luolamiehen, jonka kanssa harrastaa samalla tavalla rivoja juttuja, mutta siveästi niinkun tuo Selja ja Tomi. Leffassa myös Leo iskee silmänsä Iisaan ja Iisa on tietämätön L & S äiti-poika-suhteesta. Se kohta kun ne on ilmeisesti(?) Hietsussa ja kun ne pussailee nin vetoaa sekin aika herkästi tälläseen herkkisberberiin. Miekin haluan viettää kesäni Helsingissä jonkun kesäkollin kanssa ja leijua vaaleanpunaiset lasit päässä läpi kesäromanssin. Miksi suhteiden muodostaminen pitää olla nykyään niin helvetin vaikeaa? Oon kyllä ylpeä itestäni, etten ole vieläkään ladannu Tinderiä takas (kiitos puhelimen täydelle muistille tilan vähyydestä!) ja sotkenu taas omia tunteitani turhiin lupauksiin. Pakko nyt vielä kuitenkin spoilata tämä, että kyllä Selja ja Tomi menee yhteen ja kaikilla on kivaa.

Toinen unelmapariskunta on Skamin William ja Noora. Se on ihan uskomatonta miten se sarja on saatu tehtyä niin helvetin hyvin, että se sykähdyttää teinilissuista keski-ikäsiin äityleihin. Miun on ihan hirmu vaikea sitä käsittää, että kuinka se on saatu kuvattua niin hyvin, että sie voit melkein tuntea niiden ihmisten tunteet toisiinsa läpi telkkarin ruudun. Menin hetkeks ihan sekasin kakkoskauden jälkeen, koska tietäjät tietää millanen William oli Nooraa kohtaan. Olikohan kuudes jakso missä ne herää toistensa vierestä siellä Williamin kartanosta ja äh, vuodatan silloinkin joka hiton kerta verta ja kiviä ja pieniä koiranpentuja sydämmestäni. Eihän kellään oikeasti ole tuollaista elämää parisuhteissaan? Eihän? Youtuben hakuhistoriassa lukee William och Noora, Noora och William ja ehkä vielä joku Skam s2 e6 Noora. Tässähän alkaa olla jo Norjan ja Espanjan kielen alkeet hallussa, kun oon loppuunkattonu nuokin kaikki: te kiero och FYFAEN!! Ehkä on vielä fiksumpaa pysyä tässä suomen ja englannin kielessä… Kulutan oikeastaan päiväni vaan haaveilemalla unelmasuhteista ja siitä millasen suhteen mie haluan. Onks tää nyt sitä itselleen paremman vaatimista? Mut miulla on jotenki sellanen hassu fiilis, et oon selvästi missannu jotain, kun se sellanen teiniromanssi puuttuu. Vähän niinku W & N oli lukiossa, kun ne harrasti tätä tapailua. En sano, että kaikki suhteettomat teinit, jotka ensipussailee vasta parinkympin kohdilla tai myöhemmin on jotenkin muita huonompia, mutta joku juttu siinä varmastii on erilaista, kun tässä iässä. Tiedä häntä, kun ei ole kokemusta. Vois vaan jotenki kuvitella, että sillon teininä se on ehkä maata mullistavampaa ja tuntuu ehkä enemmän siltä, että on joka solullaan menossa mukana, mutta toisaalta nyt kun kävi ajattelemaan tätä asiaa ihan koko aivokapasiteetilla nin sillon on ehkä paljon enemmän vaarassa myös satuttaa itsensä, koska saattaa ehkä olla sinisilmäisempi?

Velvet on myös aiheuttanut miulle ihan vähän harmaita hapsuja. Olin kerrankin nerokas lapsi ja päätin etsiä sen Netflixistä, kun halusin kovasti jo kiirehtiä eteenpäin kakkoskauden jaksoissa, telkkarista ne tulee etanavauhdilla ja sitten huomasinkin, että sieltä löytyy myös ekan kauden alkujaksot, jotka miulta jäi välistä. Sitten vaan yhteyttä tarjoushaukka Syysheinään ja se kertoi kuinka mie saan toisen ilmaisen kuukauden sieltä. Kun mie luen kirjaa nin mie yleensä päästän itseni löysästä hihnasta pois lukemalla lopun jo etukäteen, jotta mie voin varmistua siitä onko siellä onnellista loppua vai pitääkö varata Nessuja gigapaketti viereen. Miun tekis tässäkin mieli vaan kattoa viimenen jakso koko helahoidosta, että saako Ana ja Alberto toisensa fucking finally or not? Etenen tällä hetkellä tosi hassusti: Netflixistä sitä ekaa kautta ja Areenasta kakkoskautta eteenpäin. Sattuu kattoa sydämmeen kuinka Alberton hymy on hiipunut melkein olemattomiin kakkoskaudella verrattuna ekaan kauteen. En tykää. Voi elämä, tää kuulosti ihan kamalalta! Nauroin aina äidille siitä kuinka se jaksaa kattoa Kaunareita vuodesta toiseen ja oon ite tipahtunu ihan samaan muottiin :D Mutta tää räjähtävä rakkaus on enemmän miun mieleen, kun kuolleista heräämiset ja sukurutsaus ristiin ja poikittain puhumattakaan siitä kuinka joku Liam Spencer ei osaa päättää noin 500 jakson aikana haluaako se naida Steffyn, Hopen vai Ivyn? Velvetissä tänään Blanca ja Max alkoi häsmätä samaan aikaan, kun äiti puhui mummin kanssa puhelimessa nin oli lievästi sanottuna härskiä kattoa samaan jotain pornokohtausta, kun mummin kälätys kuului samaan aikaan toiseen korvaan. Vaikkei sitä toinna hävetä tuon mummin seurassa ollenkaan, koska se taitaa olla vielä härskimpi kun minä.

Kolme ajatusta mitkä ei millään ole jättänyt rauhaan on tuo Velvet, Heikki Petrell ja järkyttävä tatuointikuume. Velvetistä mie oon höpöttänyt aika paljon ja miusta tuntuu, että mein iskällä tulee se kohta korvista ja nenästä ulos. Heikki Petrellistä mie en oo ihan vielä saanu tarpeekseni ja Harry Styles sai myös väistyä miun taustakuvasta, kun Petrell syrjäytti sen… Sitäkään mie en oikeastaan osaa selittää, että kuinka se nyt tähän taas lipsahti? Julkkisihastukset on parhaimmasta ja pahimmasta päästä samaan aikaan. Toki Petrell ehkä saattaisikin olla vielä jollain tavalla tavoiteltavissa, toisin kun Styles. Sillon kun Matti8 oli kovassa huudossa miun ajatuksissani ni katoin vähintään kerran Valitsemaanne numeroon-musiikkivideo ja mietin, että KUINKA MIES VOI OLLA NOIN HITON KUUMA JA JA JA PORNO??? Samaa oon tässä pohtinut Revi mua-videosta, koska kattokaa Petrellin huulia. Noita mielellään pussais aamulla, kun herää sen vierestä. Halosen Tarmolla oli onnettoman pienet huulet ja saatoin ehkä ekan (ja ehkä toisen ja sen kolmannenkin, miksei ihminen ikinä opi?) kerran miettiä, että jahans, tästäkö kaikki niin ulisee? Vähän sama kun olisin kotona imeskellyt märkää lapasta. Mutta on niitä hyviäkin huulia ja suutelijoita ollut, silloin oon tajunnu, et AA TÄSTÄ KAIKKI NIIN ULISEE. Silti kyllä odotan vieläkin sitä järkeä sumentavaa ja jalat vievää suudelmaa. Jos miulla olisi kolme intensiivistä suutelointisessiota käytettävänä ihan tahansa keneen vaan nin miun kolmikko tällä hetkellä olisi varmaan Petrell, Styles ja Velvetin Alberto. Ei toki kaikkia kerralla, olipa mielikuva. Voisin olla Petrellin muusa.