Kuivanylkytysorgiat

Oon taas ihan lähtöruudussa. Miua vaan itkettää koko ajan ja valitettavasti tästä ei voi syyttää edes menkkoja. Olis edes perkele ne. Kun tulin kotikotoota takaisin Helsinkiin nin menin vaan takapakkia reilusti. Eikä sekään oikeastaan helpottanut yhtään, että Jaatinen oli myös Helsingissä viettämässä ystävänsä häitä ja Jaatisen poikaystävä Tosimies tuli itse pääpäivänä perästä muiden jätkien kanssa. Tulin siis torstaina yhden tutun kyydissä ja miulle tuli jo silloin kamalan outo olo, kun pääsin takaisin tähän kämppään. Nuo Zalandon laatikot odotti miua tismalleen samassa paikassa ja ahdistelivat miua henkisesti. Miua vaivaa tää hiljaisuus ja yksinäisyys ihan törkeän paljon. Miun telkkari ei toimi vieläkään ja mie en saa sitä toimimaan, kun en noista ymmärrä hevonpersettä. Miusta tuntuu vaan ihan kamalalta koko ajan. Syysheinällä on työkaverinsa ja ehkä se viihtyy tietyllä tapaa paremmin yksinään, kun mie. RP:lla on kans työkamunsa, joiden kanssa se tulee ihan törkeän kadehdittavan hyvin toimeen ja se saa aina miut miettimään miua ja miun piiriä. Oikeastaan kaikki miun piiriläiset on kotikotona. Nyt vaan herää kysymys, että miksi vitussa mie sitten muutin näin helvetin kauas? Miulla on ihan järjetön koti-ikävä ja siellä mie osasin taas hymyillä, heittää jopa sitä paskaa läppää mitä yleensä miulta voi odottaa. Toisaalta miulla ei ole mitään siellä kotikotonakaan ja kaupunkina se ei tarjoa miulle mitään enää.

En halua mitenkään kuulostaa kiittämättömältä tai ihan totaalisen mulkvistilta, mutta miusta tuntuu vieläkin siltä, etten ole löytäny sitä omaa paikkaani. Se ärsyttää. Toiset on onnellisia kotikotona ja toiset Helsingissä, pitääkö miun sitten muuttaa Heinolaan, koska se on suurinpiirtein niiden puolivälissä? Miua väsyttää taas myös aika kovasti ja miusta olis kerrankin ihanaa vaihtaa vuosi itkemättä. Mie itken aina uutena vuotena. Jaatisen koirat oli miulla hoidossa sen aikaan, kun ne kävi viettämässä niitä häitä. Äsken kun ne lähti ja kun alaovi napsahti kiinni nin mie kävin itkemään vaan hillittömästi. Miulla on vielä viikko lomaa ja miulle iski eilen pienimuotonen paniikki siitä, että mitä mie teen? Jos mie jään tänne yksin ni se on vaan ihan omaa tyhmyyttä siinä mielessä, että mie tiiän sen, että miulla sekoaa päässä. Voiko jotkut ihmiset olla luotuja vaan ryhmäelämiseen? Tottakai miekin kaipaan omaa rauhaa, mutta miusta tuntuu, että mie oon enemmän oma itseni muiden seurassa, kun yksinään. Oikeastaan sekin kävis, että jos olisi joku muttei tehtäis asioita edes yhdessä, että oltais vaan samassa tilassa. Mie toisaalta olen kotirotta, mutta sitten taas kaipaan kuitenkin sitä toimintaa.

Pohdin niitä vaihtoehtoja, että mitä tekisin ens viikolla ja niitä tuli muutamia esiin, mutta mikään ei tunnu oikeelta. Kuinka oikealta niiden pitää tuntua, että ne on oikeita? Yksi vaihtoehto on mennä takaisin Itään, mutta sitten taas se lähteminen on sieltä aina vaikeampaa. Toinen olis mennä RP:n luo, mutta oisko sekin tyhmää, että mie odottaisin sitä kotona niin kuin koira konsonaan? Turku juonti ajatuksensa Saloon, jossa asuu miun yksi ”entinen heila” Polkupyörämies, joka sitten putkahti mieleen. Se on tässä viime aikoina taas laitellu viestiä ja kertokaa hyvät ystävät, että mikä hitto siinä on, kun oot ensin investoinut tunteita siihen ja sitten ne kertookin jotain sellasta, että alat reklamoida niitä tunteita takas. Sitten ne alkaa ulista siulle kuinka mukavaa meillä olikaan ja kunpa olisit täällä. EI NOIN VOI TEHDÄ. Tässä selvänä ongelmana tulee auttamatta se, että se todennäköisesti haluaa tomutella peittoja yhdessä ja mie en oikeestaan. Tai noh ehkä ennemmin miettisin on siinä mitään wörttiä, koska sit miun tunteet menee taas ihan solmuun. Jos joku tietää kurssin ”Kuinka harrastaa tunteetonta seksiä?” nin miulle voi laittaa ilmotusta!

Tätä kirjottaessa ”Älävastaa” laittoi viestiä: ”Hyvää uutta vuotta hottis 😉” Ugh, miks mie olen antanut oman numeroni? Pitää laittaa siihenkin vissiin joku suodatin. Sekin aina laittaa tietyn väliajoin viestiä kysyäkseen kuulumisia ja houkutellakseen miua sen luo. No thanks honey. Miun sydämmen vei eilen aivan totaalisen varmasti Heikki Petrell ja Tuomas Kaitanen eli jos jompikumpi näistä häiskistä haluaa laittaa miulle hottis-viestejä nin mikä ettei. Jos Suomessa olis mahollista perustaa haaremeita, nin nuo kuuluis aivan satavarmasti miun haaremiin. Heikistä mie saisin sen mun luolamiehen, ai jeesus kuinka eroottinen mies voi olla lavalla tehdessään sitä mistä nauttii! Tuomas oli aivan loistava myös rummuissa ja teki mieli hypätä lavalle ja huutaa täysiä, että paukuta mua! En tehnyt sitä, jos epäilitte. Oon jotenkin aina ajatellu lapsenomaisesti, että ne soittaa vaan ällösiirappisia rakkauslurituksia, mutta setissä oli mukana Petrellin sanojen mukaan pikkutuhma Hunaja. Oli tuhmaa, varsinkin tuolla äänellä. Jeesus, jos ihminen voisi kusta hunajaa nin saattaisi ehkä tulla lasku Tavastialta miulle päin tilojen kuivatuksesta. Se eilinen euforia on tänään jo kylläkin kateissa. Mie en tiedä mikä miua oikein vaivaa ja sitten sitä on hirmu vaikea selittää muille, kun itkettää vaan koko ajan. Onko se toisen ihmisen kaipuuta? Onko se sitä koti-ikävää? Yksinäisyyttä? Äh kunpa joku ylempi taho sen miulle kertois nin olisi paljon helpompaa elää sen kanssa. Mieti nyt, eläisit ihmisen kanssa samassa asunnossa, muttet tietäisi sen nimeä?

Mie kuitenkin sain vielä tämän vuoden puolella asiat sovittua RP:n kanssa ja se oli miulle tärkeintä. Olispa ollu paskaa alottaa uusi vuosi, kun yksi tärkeimmistä ihmistä puuttuu. Mie meen vaihtaa vuotta Syysheinän kanssa, joka miua hiukan epäilytti, kun jos sillä olikin vaikka menohaluja baariin. Sit se joutuu tyytymään miun seuraan eli koiranpenneliyöhousuihin ja viinilasiin. Ja ehkä itkuun (:D). Mietin tuossa yksi päivä, kun katoin Laura Suvannon jotain instastorya tai snäpin mystorya, että niiden jengi on lähteny ilmeisesti Leville vaihtaa vuotta nin mietin, et kerspele oispa hauskaa tirkistää kristallipalloon ja nähä, että oonko miekin joskus löytänyt sen oman paikkani ja oonko miekin joskus menossa Leville tai Lappiin vaihtamaan vuotta. Jaatisella on myös äksöniä Tosimiehen kautta, siis siinä mielessä, että Tosimiehellä on paljon kavereita ja niillä on toisinaan megalomaanisia bileitä, olipa sit jonkun vauva syntyny tai vaikka Rentorock. Oon aina luullu, etä oon nopee sopeutumaan ja sulautumaan tilanteeseen ku tilanteeseen. Tää ei oo ollu ihan niin helppoa, ku mie luulin. Sillon kun pakkasin laukkuni ja lähdin tänne elokuussa ja kun porukat vei miua asemalle nin luulin, että se oli vaikeinta. Sitten jälkeenpäin luulin, että vaikeinta olisi se, kun porukat ja Jaatinen lähtee miun muuton jälkeen takaisin. Oon toki porannu kaikkien tapahtumien aikana, mut silti tää nykyinen hetki on vaikeinta. Ihan kun tirpoisi kumppareilla suossa. Kyllä mie tirvon vaikka elämäni loppuun, mut jos on tapoja helpottaa tirpomista nin tottakai mielelläni sitä helpotan.

Tuo eilinen keikka oli kyllä taas yksi muistutus siitä, että asioiden ei tarvii olla megalomaanisen kokoisia, että niistä tulee onnelliseksi. Miulla meni tuohon kaiken kaikkiaan parikymppiä rahaa sisältäen lipun, narikan ja siiderin, se on aika pieni hinta siitä olosta minkä irti sain. Jos sitä jotenkin pitäisi kuvailla nin humala ilman alkoholia ja krapulaa. Oon onnellinen myös siitä, et VP ja Rahatonsoittaja patisteli miua menemään vaikkapa sitten yksin, koska mie olisin missannu ihan törkeän hyvän keikan ja hyvän mielen. Teki mieli pomppia kotiin siitä kaikesta rakkaudesta ja Intiaanikesä saa vieläkin menemään kylmät väreet pitkin jokaista solua ja aivo-orgasmeja tulee joka puolelta. ”Se ei ollu pelkkä suudelma” kohta iskee aina eniten, koska rakkauslaulut on aina ollu miun heikkokohta. Tää biisi muutenkin on sellanen, et se saa odottamaan jotakin uskomatonta rakkautta. Tekis mieli mennä niille Kaitalahden kallioille missä ne nyt sitten sattuukaan olemaan ja suuteloida siellä sitä helmityyppiä. Revi Mua oli myös aika kova veto, kun Vestakin oli ihan fyysisesti mukana, oon kyllä hieman kateellinen sille naiselle, kun se saa bäkkärillä halailla Heikki Petrelliä.

Yleensäkin kaikki luritukset missä lauletaan rakkaudesta ja suudelmista ja siitä kaikesta mistä mie haaveilen on vaan niin sanoinkuvaamattoman koskettavia ja että ne iskee yllätyksellä sieluun. Vasta painoksi mie oon myös aika paljon kuluttanut HIM:iä, kiitos vaan Jaatisen ja Vähälaktoosin. Oon jotenkin yhdistänyt Vähälaktoosin ja HIM:in keskenään niin, että kun Ville Valolla on pornoääni ja sitten kun se laulaa sellasia lauluja, kuten Draw & Quartered nin siinä on helppo sitten leikkiä olevansa se traagisesti jätetty ja loukattu. Voi olla vihainen tietyllä tapaa :D Jaatisen kanssa aina huudatetaan HIM:iä automatkoilla, koska Valo taitaa olla vieläkin Jaatisen musiikkielämänrakkaus. Jos olisin miljonääri ja Jaatinen ja Tosimies menee naimisiin nin hommaisin Valon sinne laulamaan, jotta mie voisin olla se paras pikkusisko mitä sillä ikinä tulee olemaan. Ja onhan se nyt pakko myöntää, että Ville Valo on aika hiton kuuma, vaikkei tuollaiset miehet yleensä minuun vetoa. Yks miun ehdottomista lemppareista on myös Tears On Tape, voi vaan vajota semmoseen eron jälkeiseen vellomiseen. Jos muuten kuuntelee peruspoppia nin se helpottaa yllättävän paljon tuskaa, kun saa huutoitkeä raskaamman musiikin soidessa lattialla. Harmittaa ettei Jaatinen sinne vikalle HIM:in keikalle saanut niitä lippuja, olisin voinut lähteä mukaan, koska se lähti miun mukaan kattomaan miun elämän miestä pari vuotta takaperin.

Kun kerroin tästä eilisestä keikkaseikkailustani Syysheinälle nin oli siellä myös huonojakin puolia. Miusta keikkoja vois kuvailla ihan kuivanylkytysorgioiksi pimeässä ja kännissä. Miun viereen pölähti sellanen 5-6 kuuden henkilön porukka, josta nää kaksi naista koko ajan hivuttautu miun iholle. Miulla on varmaan koko oikea puoli ihan hiertymillä, kun ne tytöt hinkkasit toisinaan ja siinä samalla miua. Ne myös blokkasi osakseen miun  näkökentän ja jeesus kun meinas mennä ihan tunteisiin saakka. Itse kun olin selvinpäin nin se ottaa aina enemmän päähän, kun jos ite ois myös tuiskeessa. Puolesta välistä settiä olinkin sitten koko ajan kyynerpäät pystyssä sivulle, koska miua alko ottaa ihan oikeasti päähän se niiden nylkytys ja hinkutus. Ne muutamaan otteeseen mulkaisi miua ilkeämmin ja teki mieli vaan näyttää niille kieltä, mut olin kun en huomaiskaan! Kyllä se keikka oli se tärkein juttu siinä illassa, että mitkään hinkuttavat tytötkään ei voinu sitä pilata. Kävelin hymyillen takaisin ratikkapysäkille ja nukahdin aika nopeasti koirat kainalossa. Kyllä Kauriinmetsästäjät on sen kaiken hypetyksen arvoista!💓💋