Tosimiehet

Tulin tunti sitten Alppilan residenssiin ja oven kun kiinni sain kävin itkemään vaan hillittömästi ja nyt mie makaan tässä sängyllä ja kuuntelen jääkaapin hurinaa, kun täällä on muuten niin hiljaista. Olin siis vapun kotikotona ja Jaatisen luona. Lähdin viime perjantaina puoli kolmen bussilla Mikkeliin, josta lähdettäisiin kotikotiin. Perjantaina me ei oikein tehty mitään järkevää paitsi syötiin mustikkapiirakkaa ja vedettiin poppareita ja sen kyllä huomasi seuraavana aamuna, kun silmät oli turvoksissa siitä suolan määrästä. Lauantaina kangaskaupassa hipelöimässä mahdollisia verhoiluvaihtoehtoja ja sen jälkeen käytiin pikana mummolassa hakemassa autoihin kesärenkaat ja moikkaamassa ukkia ja mummia. Sen jälkeen mentiin telakalle fiksaamaan loppuun Jaatisen lipasto, laitettiin numikat kiinni ja lukot paikoilleen. Käytiin vielä kattomassa, kun iskä ja A laski jonkun paatin vesille. Lauantaina meille tuli käymään mein entiset naapurit, jotka nykyään asuu Joutsenossa, höpöteltiin ja juotiin viiniä hieman, kunnes ne sitten houkutteli miutkin lähtemään viihteelle. Noh olihan se lähdettävä, mutta toki oltiin jo kahden jälkeen kotona, kun iskä oli siinä kunnossa. Olin kyllä selvästi liian selvinpäin ja olisin halunnu mennä tanssimaan Jaatisen kanssa, kun kerrankin oli ysäribileet, mutta oli parempi sitten viedä iskä kotiin nukkumaan.

Pohdin tätä alkoholiasiaa myöhemmin viikonloppuna ja usein siitä sitten puhuttiinkin äitin että Jn kanssa. Miun oma alkoholin käyttö on vähentyny siinä määrin, että innostun juomaan tosi harvoin ihan kännikännejä ja se todennäköisesti johtuu siitä, että mie oon sitä katellu koko pienen ikäni kotona. Ei siis puhuta mistään alkoholismista vaan yleisesti siitä, että mitä tunteita se miussa herättää, kun ihmiset on ihan vitun sekaisin ja tekee typeriä juttuja. Mie en itsestäni kellekkään halua taakkaa ja enkä sitä, että kukaan kertoo miulle seuraavana aamuna mitä tein, mutta miulle on myös ihan sama, että mitä muut tekee niin pitkään kun mie en siitä joudu huolehtimaan, koska se tuottaa miulle pahaa mieltä. Kuulostan ihan kamalalta partypooperilta, mutta kohtuullisesti juodessa miekin oon messissä. Heräsin sunnuntaiyönä ihan jäätävään janoon, ihanku olisin niellyt kokonaisen Saharan ja meinasi olla myös vähän huono olo, mutta siitä se lähti laskuun niin ettei tullut mitään pahaa oloa. Syötiin aamupalukat ja käytiin aamusaunassa pesemässä baarilähmät pois, sen jälkeen vielä raskas kauppareissu mummin kanssa. Ne on raskaita sen takia, koska miusta kaupassakäynti on suoritus ja se kuuluu tehdä loogisesti, jotta sieltä selviää alle tunnissa pois, toki jos on mukava jäädä hipelöimään jotakin uutta saippuaa mikä tuoksuu ruusuille ja päivänkakkaroille. Kun oltiin kotio päästy nin tehtiin suunnitelma, joka silti kusi. Myö opeteltiin vaihtamaan renkaat Jaatisen kanssa samalla, kun iskä huuteli ohjeita ja näytti esimerkit. Neljään autoon vaihtui aika sutjakasti kesäpopot alle 😊 Mie oon kyllä aika ylpeä kyllä siitä, että miulla pysyy porakone tai pultinavaaja handuissa, feeling like a manly man.

Sunnuntai-iltana me käytiin vielä yhden tuttavan luona, kun se tarvitsi Jn konsultointiapua sisustusvalinnoissa. Siitä me sit pakattiin kamat kasaan ja lähdettiin ajelemaan Mikkeliin ja höpöteltiin vakavia asioita matkalla, pitihän sen kunniaksi tirauttaa muutama kyynel myös. Olin ihan tosi väsy, en jaksanut edes mennä pesemään mökkiin hampaita vaan käperryin vaan aittaan nukkumaan. Nukuin ihanasti ja pitkään, mutta järkyttävä päänsärky oli kaverina, nukahdin vielä uudestaan koirien kanssa sohvalle ja miua hävetti melkosesti, kun Tosimies tuli takaisin mökille kaupungista, koska näytin just siltä, että olin herännyt kolmen vuoden talviunesta. Jaatinen tuli kuuden maita myös töistä päästyään ja tehtiin ruoat ja syötiin, Jaatisen ystävät tuli käymään siellä ja pelattiin Afrikan tähteä. Sauna ja kello olikin jo lähempänä kahta, vedettiin vielä pastasalaattia suoraan kupista. Nukuin seuraavankin yön tosi hyvin ja J tuli herättämään miut joskus puolen yhdentoista maissa, ruettiin tekemään megalomaanista vappubrunssia. Vedettiin taas tuon viikonlopun aikana ruokaa niin että napa ruskas. Pistettiin samaan aikaan pyörimään Ruudusta Keisari Aarnio ja koukutti ihan pirun paljon, suosittelen! Taisin myös nukahtaa jossain vaiheessa siihen ja Jaatinen myös, korina vaan kävi. Ihan perfect vappu, rötväämistä rennoissa vaatteissa ja paljon ruokaa. Siivottiin mökki lähtökuntoon ja huristeltiin takaisin keskustaan, paistettiin vielä illasta lettuja ja paha olo oli läsnä vahvasti. Käytiin myös nukkumaan yllättävän aikaisin jos vertaa meidän edellisiin kertoihin.. Aamulla en olis millää halunnu herätä ja nousta, toivoin vaan, että nielasispa tää sohva miut yhdellä haukulla. Noh täällä omassa sängyssä sitä silti ollaan.

Linnanmäki avattiin nyt miusta viime perjantaina muistaakseni, mutta Linnanmäeltä on jo monta viikkoa valunut porukkaa kummallisia määriä ja useimmiten ne on olleet perheitä, äitejä lastenrattaiden kanssa tai käsikädessä kulkevia pariskuntia. Jeesus, että mie vihaan tätä asunnon sijaintia! Joka kerta, kun tulee nainen vastaan maha pystyssä nin aivot hälyttää automaattisesti, että Herra36 ja sen jälkeen suru. Muiden mielestä miun ei ehkä kuuluis surra tätä enää, koska eihän me ikinä oltu edes me, mutta miua vaivaa tää asia ihan kamalan paljon ja mie en vaan usko sen ja Kellonaisen suhteeseen pätkääkään, en sitten missään muodossa. Herra36 viestit ei oo ollu mitenkään onnellisen kuulosia ja se ei vastannut edes miun onnitteluihinkaan mitään nin miulla on sellanen mielikuva, että se ei ehkä ole onnellinen tai sitten se salaa sen tosi hyvin. Spekuloitiin tätä juttua Jaatisen kanssa ihan useamman kerran, että huomaako se samoja juttuja kun mie ja että mitä ne tarkottaa. Aiettä, kun sillä miehellä olis munaa myöntää edes miulle, ettei se ole onnellinen/tyytyväinen tähän tilanteeseen. Se kakara syntyy marraskuun alkupuolella ja miua hirvittää jo valmiiks, että saanko mie jonkun slaagin siitä. Miua myös hirvittää sekin, että kuinka mie reagoin siihen siihen sen tiettyyn katseeseen, jos se edes enää huomaa miua, mie en ehkä pysty enää kattomaan sitä silmiin tai siihen, jos se koskettaa miua, hipasee vaikka ohimennessään. Ärsyttää niin paljon se, että sen kainalossa oli niin hyvä olla ja se kainalo ei oo enää koskaan miua varten. Miun unelmissanihan se sanois, et hän teki väärin ja jättäis Kellonaisen eikä tekis sen kanssa mitään pesää sille lapselle vaan haluis miut itselleen, mutta kantais isällisen vastuun siitä kakarasta. Kellonaisen Teinilapsella on sitä paitsi sama syntymäpäivä mikä miulle, wuhuu pidetäänkö yhteisbileet saatana?

Tinder on myöskin aivan kamala mätäpaise deittailuskenessä. Kukaan ei siellä vastaa, kun moikataan ja sitten ulistaan, että naiset sitä ja naiset tätä. Olisitte edes kerran elämässänne miehiä ja vastaisitte! Miulla oli yks hyvä juttu aluillaa Parajulin kanssa, mutta senkin vastaaminen loppui kuin seinään, it’s your loss my dear. Tai sitten seuraava ääripää on se täysin eri pää: ehdotellaan maailman kummallisimpia juttuja tai ”Pannaanko vai poistanko sut?” Sanoin tällä panohäiskälle ihan suoraan, et kuule siitä vaan ja silti se roikkuu miun listoilla. Missä ne tosimiehet on sillon, kun niitä tarvitaan??

Mitä jos miusta ei tulekaan ikinä kunnon eläjää? Mitä jos mie vaan kuolen sisäisesti ihan kokonaan, kun en uskalla sitä kellekkään kertoa, että nyt tän pitää loppua tai mie kuolen? Mitä jos miusta tuleekin semmonen masentunut elämämkoululainen, joka ei välitä siitä miltä näyttää tai alkaa röökaamaan tai puleilemaan? Mitä jos mie en pääse ikinä eroon tästä huppari-kollarit-pipo-yhdistelmästä? Mitä jos tää ajanjakso täällä on syövyttänyt miun aivoja sen verran, että mie oon vanhana semmonen mummu, joka soittelee palvelunumeroihin vaan soittaakseen ja puhuakseen jollekin?

Miun tukka tuoksuu ihan siltä mökin aitalta, jossa mie nukuin ja mie nukuin siellä niin hyvin, että oikein itkettää pelkästään sen takia palata tänne omaan sänkyyn. Mie myös olin aika onnellinen siellä mökillä, kun sain haravoida ja olla oma neuroottinen itseni. Siinä kun sivakoin menemään niitä lehtiä nin tuli myös mieleen, että voi mie olisin niin omillani jos mie voisin vaan tuusailla mökillä, joka me omistetaan. Se joku oli tietenkin Herra36, mutta se ei kuulu enää miun vaihtoehtoihin valitettavasti. Itkin Jaatiselle puhelimessa myös tuossa yksi mennyt ilta sitä, että mie tekisin mitä vaan jotta miulla olisi normaali arki jonkun kanssa jaettavana eikä tämmönen masentava löhöelämä. Mutta elämä ei olekaan aina niin ruusuista muillakaan mitä sitä kuvittelee. Pitäs vaan muistaa pitää jäitä hatussa ja vetää hetki henkeä. Huomenna miulla on yheksän aikaa terapia ja katsotaan nyt mitkä fiilikset siellä sitten on, tennispallosilmät vai pääkipu?