Typerä, typerämpi, typerin


Mie käyn aina toisinaan stalkkaamassa kaikkia menneitä ihmisiä, jotka on jollain tavalla miun elämään liittynyt. Facebookissa kaverien kaverin kommentit näkyy myös eli jos minä kommentoin tai tägää Raputytön jonnekin kuvaan nin se saattaa näkyä kaikilla RPn kavereilla, jotka ei oo miun kavereissa. Tänään kävi se momentti, kun entisen ihastuksen Töhötukan kaveri oli tägännyt johonkin typerään olutpingis-kuvaan hänet ja yhden toisen, KatkaKissin, johon mie olin vielä kovemmin ysin lopussa ihastunut ja josta mie joskus kerroin postauksessa Hääkellot soi. Se on se Anttolan poika, jolla oli hienoin pyörä ja halusin kovempaakin kovemmin sen kyytiin ja olla sille se hyvä tyttöystävä, jonka kanssa eletään normaalia perhe-elämää ja omistetaan omakotitalo hienolta paikalta ja tehdään ne lapset eikä erota ikinä. Arvatkaa mitä? Silläkin on nykyään parisuhde. Arvatkaa kuka on sinkku ja silti pienitissinen? Minä.

Tajusin tässä kerratessani kaikkia menneitä juttuja, et KatkaKississä ja Herra36 on tosi paljon samoja yhtäläisyyksiä: ne ei koskaan ole niitä äänekkäimpiä seremoniamestareita ja ne hyväksyy paljon helpommin sen huonon kohtelun eikä ryhdy vastarintaan, mutta ne on omalla tavallaan hauskoja eli vähän hönöjä ja lempeitä toisille, jotka miua viehättää. Ne ei halua kellekään pahaa, mutta ne osaa olla myös paskanpuhujia. Katka lainas miulle kerran takkiaan ja 36 paikkaa lämpimässä autossa. Oon nukkunu niiden molempien vieressä, toki molemmat on karannut ääntä nopeammin miun vierestä aamuisin. Ja molemmille mie oon tunnustanut tunteitani ja loppumatonta rakkauttani Facebookin messengerissä, kuinka surullista. Mie olen myös tehnyt typerääkin typerämpiä juttuja, kuten kävellyt kotiin 7 kilometriä siinä toivossa, että piilotin pyörän Mätäpaiseen pyöräkellariin ja Katka heittäs miut kotiin sen kyykkypyörän tarakalla tai pitänyt itseäni niin valovoimaisena ja kauniina, että Herra36 olisi minuun ihastunut.

Toisinaan mie oon kyllä jäänyt jotenkin siihen muistoon kiinni, kun me istuttiin silloin siellä pienessä maalaistorpassa kahvilla keskellä Viroa ja mie istuin hajareisin ja me luettiin sitä lehteä yhdessä Herra36 kanssa. Mie tekisin mitä vaan oikeastaan, että mie pääsisin siihen hetkeen takaisin ja voisin kertoa jo silloin, että mistä kenkä puristaa. Silloin ei ois tulossa vielä mitään lasta tähän maailmaan ja todennäköisesti Kellonaisen olemassaolostakaan ei olisi vielä mitään tietoa ja miulla olisi vielä paikka sen vieressä pirtin penkillä ja elämässä.

Mie oon kuitenkin miettinyt paljon vähemmän Herra36 ja sen tulevaa isyyttä syystä, että miun Tinder on laulanut yötä päivää aika kuumana. Pettymyksiä valitettavasti vaan toinen toisensa jälkeen ja mietinkin, että pistän koko sovelluksen jäähylle kesän ajaksi ja keskityn vaan aurinkoon ja sen vastaanottamiseen. Nykyinen kielteinen suhtautuminen Tinderiin johtuu osakseen myös siitä, että mie oon ehkä alitajuisesti luopunut osakseen toivosta löytää ketään oikeata ihmistä, Tinderissä yleensä pelataan ulkonäköasioilla tai nenäkkyydellä. Miun on ihan tosi vaikea olla oma itseni, kun miusta tuntuu, että miun pitäis olla jotain ihan muuta. Olla hillitympi, älä lörpätä kaikkea turhaa, ole kiinnostavampi, vastaa ytimekkäästi, mutta ensinnäkin sen on ihan vitun turhaa ruikuttaa ja ulista keskellä valtamerta vasta-aalloissa, että apua pelastakaa miut! Ite koittaa olla sitä kaikkea, kun toinen ei vaivaudu edes vastaamaan kolmella sanalla. Kyllä mie monologeja osaan ilman sovelluksiakin pitää.

Toinen osasyy on myös miun viimekertainen terapiakäynti (käyn siis viikoittain terapiassa syystä, että viime syksynä Halonen ei kuunnellut sanaa ei ja se on vaivannut miua pitkään, TsemppiHymy patisti miut tonne, josta oon kiitollinen). Miulla oli "tehtävänä" kirjoittaa Haloselle kirje, jossa mie saan sanoa sille mitä vaan nin nyt mie haluan tavallaan vaalia minuuttani kaikin keinoin, ettei kukaan sitä enää pääsis rikkomaan samalla tavalla. Mie olen tosi loppu siihen, että mie annan itsestäni kaiken, lyön sen korttikäden nähtäville ja joku silti bluffaa voiton itsellensä ja siinä vaiheessa kun mie huomaan, ettei miulle jäänyt mitään tästä käteen nin se toinen on jo kaukana. Mie haluan pitää miun omista rajoista kiinni ja päättää, että kuka niihin rajoihin voi tehdä muutoksia. Mie haluan myös, että miua arvostettais omana itsenäni eikä minkään asian takia. Mie haluisin, että kukaan ei käytä miua tai miun heikkouksia enää hyväksi. Että joku välittää aidosti ja rakastaa ehdoitta.

Kommentit

Suositut tekstit