Hymni Jaatiselle
Tiedättekö sen tunteen, kun jollakin on hätä, mutta te ootte jumissa 400 kilometrin päässä?
Mie tiiän. Miulla on myös lista murhattavista ihmisistä, jotka pääsee sinne kun ne satuttaa miun onnellisuustekijöitä eli miun elämän tärkeimpiä ihmisiä. Mainittakoon vielä, että ne on usein miehiä. Piece Of Shit on kuninkaiden kuningas tällä listalla ja nimensä mukaisesti hän on suuri mätäpaise ja emäsikalehmä, vaikkei sillä ole ollut mitään tekemistä enää pitkään aikaan sen henkilön elämässä kuka on miulle hyvin, hyvin tärkeä. Me ei yleensä edes nykyään puhuta enää pieceofshitistä, koska mie aina kiihdyn ja tekee mieli rikkoa jotain. Listalla on myös Herra Mulkku, jonka olemassaolosta en halua edes puhua. Oikeastaan mie en haluaisi puhua senkää olemuksesta. Tähän listalle pääsee hyvin nopeasti ja helposti, mutta en jotenkin osaa laittaa taas omia mies-sotkujani tähän listaan, koska esim. Herra36 menis ihan hyvin tälle listalle kriteeriensä puolesta, mutta jostain syystä se ei oo vieläkään siellä. Listan kuninkuus ja sijoitus menee vähän niinku euroviisuissa; sijat vaihtuu reaaliajassa. Tänään sinne pääsi myös taas yksi mies, jota mie en olis koskaan luullut sinne laittavani. Omapa on häpeäsi, dude.
Mie en oo ehkä ikinä sanonut tätä täällä ääneen, mutta yks miun keskeisistä elämän henkilöistä on ehdottomasti Jaatinen. Se on miulle korvaamaton ja mie toivon, että se porskuttaa satavuotiaaksi, että mie ehdin kuolla ennen sitä ettei miun tarvitse kuolla suruun ja ikävään. Mie haluaisin takoa sen päähän ne kaikki asiat missä se itseään epäilee, olipa se sitten työssä tai vaikka ulkonäössä. Mie oon aina sitä kattonu ylöspäin, koska se on valovoimaisin nainen, joka maa päällään kantaa tässä elämässä. Se syttyy uusista jutuista nopeemmin ku telkkä lähtee pöntöstä, se oikeasti osaa tuoda sieltä aivoista sen käsiin ja toteuttaa sen. Se seuraa sen intohimoja ja uskaltaa rakastaa niitä tavallisia värejä, kuten mustaa, harmaata ja valkosta välittämättä siitä kuinka mie aina nalkutan sille, että käyttäispä se kirkkaampia värejä. Se kattoo miun kanssa sarjoja ärsyyntymättä siitä, että mie kyselen koko ajan tai kommentoin Jackson Averyn kuumuutta. Se rakastaa sen koiria ja kolme sekuntia myöhemmin se tekee niistä rukkaset talveksi. Se panostaa juttuihin täysillä ja jos se ei tuota toivottua tulosta nin Jaatisen ahdinko on todella vaikeeta miulle sivustakatsojan roolissa. Mie tekisin mitä vaan jotta mie voisin kantaa puolet siitä painosta mitä se kantaa ja enemmänkin. Jos miulla olis rahaa nin mie veisin sen maailman ääriin ja juottaisin sen niin humalaan, että se itkis ja naurais samaan aikaan.
Jaatinen on myös kaunis, jota se ei itse tajua ja mie olen aina salaa kateellinen sille, koska se näyttää hyvältä vaikka jätesäkissä. Aurinkoa jos me otetaan vierekkäin nin siinä on PullervoKesis ja HoikkisJaatinen. Jaatinen ei myöskään arvostele miua (ehkä toki päässään) ja ei kerro, että tuo paita on ruma, älä käytä sitä ja vaikka olisikin nin kuuntelisin sen mielipiteen, käyttäisin paitaa silti, mutta se ois Jaatiselle okei ja that's it. Se ei hylkää eikä jätä vaikka mie räjäyttäisin pankin tai ryöstäisin hirviökulma-Alepan. Se lohduttaa silloin kun sie saat selville, että siulla on hyppykuppa, eurooppalainen tippuri ja 17 muuta syfilistä tai kun siun ihastus menee ja pistää bunssit oveniin jonkun sutturan kanssa. Siltä saa myös ihania ja tiukkoja halauksia, jotka käy melkein aina itkettämään. Se myös saa miut nauramaan ja meillä on niin paljon omia läppiä, ettei kukaan muu ymmärrä meitä.
Se nainen tuottaa miulle niin paljon iloa ja onnellisuutta nin on ihan saatanan paskaa kuulla sen itkevän puhelimessa asiasta, jolle sie et voi tehdä mitään. Miekin kävin itkemään, koska miulle tuli niin paha mieli siitä, että toisella on niin huono olla ja mie olen täällä kaukana jumissa, kun mie voisin olla siellä sen luona fyysisesti läsnä. Mie voisin kutistaa sen niin pieneksi ja kääriä pehmeään peittoon suojaan siksi aikaa, että se saa itkeä rauhassa itkunsa ja sittenkun se on valmis nin se voi olla taas oma itsensä ja oman kokoisensa. Se on yksi niistä ihmisistä, joita mie kävisin moikkaamassa vankilassa ja voisin kuolla sen puolesta. Aikamoinen klisee, mutta mie en voi kuvitella elämääni ilman sitä.
Kommentit
Lähetä kommentti