Hukkasin kundin 44 päivässä

Vanha sanonta menee kutakuinkin niin, että ”Älä laita kaikkia munia samaan koriin” ja oon tässä viime päivinä sitä pyöritellyt aika paljon päässäni. Eilen mummolasta tullessa radioennustuksessa tuli 5 Seconds Of Summerin Youngblood, siinä siis lauletaan on-off-suhteesta, fiksut sanat miun mielestä. Eli Sulosta ei ole kuulunut mitään järkevää varmaan kolmeen päivään. Vaikka en haluis ottaa tästä mitään vihjeitä siihen suuntaan, et okei tää oli tässä ja kolme päivää on kamalan lyhyt aika. Ehdin jo miettiä kaikki vaihtoehdot läpi, että sen mummo on kuollut tai sen isä on pistänyt sen megalomaanisiin töihin, MUTTA onneks on ystävämme Snapchat, joka kertoo ihmisen olinpaikan ja ajan, joten jos se somessa ehtii roikkumaan nin ehkä se ei ole suremassa ainakaan mummoaan. Miulla on ihan sairas tapa vahtia ihmistä, jota voisin kutsua jopa mustasukkaisuudeksi tietyllä tapaa. Lupasin myös itselleni etten pilaa viikonloppuani tämän takia, että tää oli ehkä tässä, mutta kyllä miulle meni hieman maku asiasta taas. Sitten kun miun aivokuorta harmitti tää asia nin unohtelin koko ajan asioita, että kelle piti laittaa ja mitä. Sain sentään laitettua muutamalle tatuoijalle viestiä, toki kumpikaan niistäkään ei ole vastannut mitään. Miksei kukaan hitto soikoon laita miulle viestiä??????

Laitoin tuossa männäviikolla Instagramiin postauksen selflovesta ja Ronjan ottamia täysin naturaaleja kuvia miusta, eilen miulle oli tullut viestiä Polkupyörämieheltä ja nyt oon hieman sitä tässä pohtinut. Se ois miulle ihan passeli mies, jossei se olisi niin typerä mies. Miksei mikään juttu nyt voi vaan onnistua? Ärsyttää ryvettyä näissä kuralammikoissa. Onneks miulla on töissä ilona ja silmänruokana sulonen EriParsa (tänään on vähän huono luovuus nimien kanssa..). Hän on miua kolme vuotta vanhempi ja on ollu Neposen kanssa samaan aikaan lukiossa eli siis melkein jo tunnetaan. Tänään kun lähdin siitä töistä käpsimään nin kävin vielä alakassan kautta kysymässä yhdestä kirjasta ja siinä jotain Täti Kotosen kanssa hörpäteltiin nin huomasin, että EriParsalta irtos ihana hymy meidän (=miun) pöllöilyille. Me ei olla siis ihan hirmusesti mitään keskusteltu, koska miulle iskee aina ihan kamala kuumotus sen sijaan, että voisin vaikka vaan hymyillä sille kauniisti. Se on myös ehkä saattanut huomata sen miun pienimuotoisen silmien liikkeen hänen suuntaan nin se saattaa myös miettiä, että mitä toi nainen tekee ja pelkää tulla töihin aina aamusin.

Miulla oli ihan kamalan paljon kaikkea fiksua mitä miun piti tänne kirjottaa, mutta väsy ja kiukku kyllä painaa snadisti mieltä. Iskä on ollut tänään ihan totaaliurpo, Jaatinen myös ja ehkä vähän äitikin. Töissäkin ainut kenen kanssa halusin oikeasti puhua oli Kotonen. Onkohan tää tervettä pakoilua enää? Tuntuu, että haluisin koko ajan juosta häntä koipien välissä karkuun ihmisiä ja vaan möllöttää niitä silmät suurina niinku Ai-Ai kaakaopuusta. Viime viikolla miulla tuli ihan semmonen olo, et voisinpa olla Helsingissä, mutta se tais johtua täysin Sulosta ja siitä ällöttävästä kuplasta mikä tulee mielihyvän seurauksena. Tämän päivän jälkeen myös kyllä on ehkä vähän hinku omaan rauhaan. Oikeastaan kaipaan kyllä Turkuun Raputytön luo ja sinne jonnekin missä kukaan ei tunne miua. Tää kesä on mennyt ihan hurjan nopeeta ja miusta tuntuu, että kohta on jo syksy vaikka nyt vasta keskikesä. Miun piti ottaa ihan lunkisti koko kesä, vähällä kyynelmäärällä tänne asti on kyllä päästy, mutta se taitaa pikkuhiljaa rueta potkimaan takaisinpäin. Tai ehkä miulle on vaan tulossa menkat kolmen kuukauden jälkeen?

Ainiin siitä pitää vielä mainita, että tänään töissä kävi toinen yläasteen kiusaajamuiduista, hyi olkoon että miulle tuli fyysisesti paha olo ja kädet hakkas tuhatta ja sataa. Onneksi se ei tullut mitään höpöttelemään vaan moikkasi vaan tosi yli-iloisesti, olisin toki voinut jättää sen kuulematta. Palatakseni vielä nopeasti alkuperäiseen aiheeseen eli ei kannata siis laittaa kaikkia munia samaan koriin. Tää heijastaa miun elämään sitä, että miun sisäisen Kesis aina sanoo, että älä laita onneasi muiden käsiin ja sitten tämä fyysinen ja ohjaava Kesis tekee juuri sen mitä just kehotettiin olemaan tekemättä. Koitan siis olla olematta ärsyyntynyt tai surullinen Sulosta, Polkupyörämiehestä tai mistään muustakaan kaksijalkaisesta miespuolisesta rodun edustajasta. Mutta sitä ei voi kyllä kukaan kieltää, etteikö olisi mukavaa, kun joku pitäis siua kädestä kiinni ja silittäis siut uneen.