Vuoristoradalla

Viime viikot on ollu ihan kamalaa vuoristorataa. Väsymys on käsinkosketeltavaa ihan tän tahdin ja helteiden takia, viikonloput häämöttää aina niin kaukana ja samaan aikaa ne sujahtaa ohi ennen kun oot ehtinyt sanoa edes koiraa. Ahdistelee kamalasti se Helsinkiin lähteminen ja ahdistelee ihmiset: yks työpaikalta, Herra36, Erikoiskoe ja Eriparsa. Aloitetaanpa tästä työpaikan häiskästä, hän on iso mies ja ehkä neljissäkymmenissä. Hän on mukava ja todennäköisesti miulla vaan laukkaa mielikuvitus todella kovaa. Viikolla olin iltavuorossa ja se tuli hiljaisen illan takia miun tiskille juttelemaan ja se jotenkin vaan tuijotti kamalan pitkään ja suoraan silmiin, jolloin minua kävi ahdistamaan. Tiedättekö sen tunteen vaikka kun alkaa hikoiluttamaan ja ahdistamaan, kun joku tuntematon tulee liian lähelle? Mietin, että miun on pakko puhua tästä säpsymisestä ja säikkymisestä miun terapeutille heti, kun aletaan taas sopia tapaamisia. Samassa iltavuorossa työajan loputtua miulle iski siis pienimuotoinen paniikki jopa, kun olin vaihtamassa vaatteita ja kun tajusin, että sehän voi tulla tänne ja tehdä pahaa. Ja tuo edellämainittu ajatus näin jälkeenpäin on ihan helvetin typerä, koska hän ei tee pahaa. Sokeasti luottaminen vieraisiin miehiin on selvästi nostanut kynnystään ja tuntuu, että joka kerta nousee selkäkarvat pystyyn, jos joudun hänen kanssaan samaan tilaan kahdestaan. Myös se keväinen taaksepäin kyräily on hieman lisääntynyt. On myös alkanut ahdistaa ehkä enemmän kaikki seksin liittyvä, vaikka miun tekis mieli hirveesti lukea kokonaisvaltaisesti aiheesta kirjallisuutta, mutta nyt vaan jotenkin tuli asialle stoppi. Onneksi näitäkin asioita pääsee purkamaan sitten sinne rauhan tyyssijaan tutun ihmisen kanssa.

Tänään myös oltiin tuolla puuhommissa keskellä ei mitään ja sitten sinne tuli näitä kylän miehiä, kun kuulivat että meidän iskä on huudeilla. Sitten ne siinä höpöttelivät jotain moottorivehkeistä ja ennen juhannusta tämä "Jari" oli idioottina jotain litkua sekotellut yhdessä "Matin" kanssa veneessä ja se vene olikin syttynyt palamaan sen seurauksena. Tänään se Jari kehuskeli, että hän joi vielä kaljaa ensiavussakin. Teki mieli kysyä, että kasvatko sie koskaan aikuiseksi? Aikuinen, tervejärkinen mies ei tee tuollasta (toki en mene takuuseen, koska kyseessä on miehet) ja kyllähän nyt maalaisjärkikin sanoo, että haloo järki käteen noiden asioiden kanssa.

Sitten mietin sitäkin, että noissa tuollaisissa ikuisissa pojissa ei ole mitään niinsanottua tasokkuutta. En halua sanoa mitään toisten hyvyydestä, koska en tykkää arvostella ihmisiä, koska miulla ei ole hirveästi varaa sanoa. Miulla on itselläni ehkä sisäänrakennettu se miltä haluan näyttää ja miltä haluaisin näyttää muiden silmissä. Haluaisin olla muiden silmissä lempeä, helposti lähestyttävä ja klassisen kaunis: valkoinen ajaton mekko, punaista huulipunaa ja kultaiset hiukset kiharalla. Silloin kun on löysä päivä nin haluan rötvätä collegehousuissa, löysässä paidassa tukka nutturalla, josta on klassisen kaunis nainen kaukana. Se että mie sanon, että niissä äijissä ei ole mitään tasokkuutta ei tarkoita sitä, että haluaisin arvostella kaikki ihmiset ja nostaa itseni muita ylemmäs, mutta voi herranjestas kuinka typerää on polttaa omat silmänsä jonkun oman typeryyden takia. Sitten kun olen tavannut molemmat kännissä nin tuntuu, että ne ihmiset on jäänyt vellomaan sinne teini-ikäisten tasolle. Miulle on myös tullut monta kertaa mieleen, että ne on varmaan hieman sovinistiin taipuvia ja saunailloissa puhuu muijistaan ja muista panoistaan. Yleisesti kuvailin tässä siis mehtäläisrentun.

On ollut ihan kamalan huoleton ja painoton olo, kun ei oo tarvinnut näitä miesjuttuja stressailla, mutta ikävä on toisinaan, senkin oon sallinut kunhan se tulee ja menee. Näin rallien aikaan aina vaan kyllä tulee paha mieli siitä, että voisinpa olla lohjalaisten mukana ja pelailla sitä samaa peliä Herra36n kanssa mitä ennenkin. Miulla on toisaalta myös silti koko ajan olo, että voisin vetää sitä turpaan niin että miulta murtuu rystyset ja sillä ois nenä poskella. Ikävä siitä tulee ja menee, se tuntuu vaan pieninä inhottavia pisteinä iholla ja jos antaisin valtaa sille enemmän nin olisin varmaan miettinyt sitä koko kesän. Toisaalta myös musta ja ehkä ulkopuolisen korvaan vähän ilkeäkin huumori on auttanut eteenpäin ja hyväksymään sen tosiasian, että siitä todella tulee isä. Myös tavallaan ehkä olen alkanut jopa toivoa sitä, että hope they are happy (englanniksi kun kirjoittaa nin se ei tunnu niin pahalta), mutta toivoisin myös sitäkin, että sillä olisi joskus munaa myöntää se asia, että se oli vahinkolapsi. Mutta ei sen enempää hänestä. Jannika Bn En luovu susta koskaan sattuu sydämeen joka kerta, kun siitä tulee mieleen Herra36.

Seuraavat miehet onkin EP ja EK. EP loistaa taas siellä appelsiinihymyllään töissä ja on oma ihana itsensä. Psyykkasin itseni jo siihen mielentilaan, että sitten se päivä mie pyydän sitä kahville. Mutta arvatkaa menikö Neiti Kesäheinälle ujosti kani farkkuihin piiloon? Aloin panikoida ihan järjettömän paljon, että sillä on varmasti tyttöystävä ja se varmasti pelkää miua. Mutta sitten tässä on se, että bongaan sen aina jostain tuijottamassa miua, useimmiten meidän katseet kohtaa siinä, kun se tulee pukuhuoneesta ja mie oon tiskivuorossa silloin. Kirjoitin jopa 'kirjeenkin' valmiiksi, että jos se kani ei suostu tulemaan ollenkaan enää piilostaan pois nin se on miun viimenen hätävara vaikka se on ehkä nolompaa.

Noh sitten tämä muusikkomies, EK. Voihan vimpeli sentään minkä mielen sykkyrän se on miulle istuttanut! Miua kiinnostaa se ihan tosi, tosi, tosi paljon, mutta miua myös vähän jännittää se jospa mie oonkin sokeutunut ihan kokonaan sille, että missä menee kaveri- ja suhdesignaalien erot? Se kuinka hän on miun seurassa saa miun varpaat kihelmöimään ja hiuspohjan pistelemään. Ja sitten se kun se katsoo sieltä mikin takaa luritellessa niitä lauluja nin pyöris siinä muillakin sukat jaloissa. Miulla oli edellisen keikan jälkeen niin hauskaa, että melkein nauruhepuloin, jota sattuu nykyään enää tosi harvoin. Saatoin myös ehkä sivulauseessa mainita man bunista eli miesnutturasta sen verran, että se sopii sille tosi hyvin ja sillä olis ehkä lavalla helpompaa, kun hiukset ei heiluis joka kerta nenää kutittamassa. Eilisellä keikalla sillä oli se nuttura ja sitten kun sanoin tästä RahattomalleSoittajalle nin sieltä tuli vastaukseksi, että "No sehän tekee mitä vaan mitä sie sille sanot". Olin hieman hämmentynyt, koitin heittää nopeasti jonkun hauskan vitsin ja teki mieli soittaa hätäyhteispuhelu Täti Monikoille eli Syysheinälle ja Raputytölle, että wooot tytöt mitä tää nyt meinaa??? Noh siinä sitten heipattelin ja kiitin keikasta molempia, jotain pientä small talkia koitin sönköttää EKn kanssa, mutta loppujen lopuksi päädyin vaan kikattelemaan kuin 8-vuotias tyttö Disneylandissa prinssin edessä. Voi luoja, kuinka mie oon läpinäkyvä! Mutta otetaan iisisti eikä aleta keulimaan, tähänkin voisi laittaa to be continued..