Menkka-aivot

Oivoi. Menkat ei oo ystävä.

Mie tuun hulluks töissä. Pulla haisee nenään joka hemmetin aamu ja muu ruoka yököttää. Ovista ja ikkunoista kuljeksii sisään kuumaakin kuumempia miehiä ja niiden perässä jää vaan hajuvesivanat. Joku hokipohjeisukki tänäänkin oli pyyhältänyt ohi ja kävelin hetken päästä siitä läpi nin voi helevettiläinen sentään, kun miun pitkään piilossa olleet ”rakkaus”hormonit halusivat koko shown itselleen. On liian kuuma ja on liian kylmä ja kaikki ottaa päähän samaan aikaan, kun kaikki on niin ihana. EI OLE.

Sen mie vaan sanon, että kun on koko kesän popsinut noita ”Ei lapsia, kiitos”-pillereitä ja siirtänyt hillopäiviä ainakin 3 kertaa nin kaikki tunteet ja ailahtelut tulee neljäsataa kertaa kovemmin. Tänään myös meinasin kompastua rappusissa yläkertaan mennessä, kun tuijotin EriParsan peppua. Eli siis kun kuolen nin se johtuu siitä, että se pullapitko on väärässä kurkussa, jään rollaattorilla bussin alle miehiä tsiigaillessa tai isken pääni lattiaan, kun jään tuijottelemaan toisten berbereitä. Voi hyvää päivää sanon minä. EP on vieläkin tosi sulonen ja tänään mie sen päätin, että syteen tai saveen: kysyn sitä kahville joku kaunis päivä. EP hymyilee aina niin, et sillä on suupielet korvissa ja ihan ku se olis syöny maailman makeimman appelsiinin. Se on niin sulo, nin en toki yhtään ihmettele sitä, että meinas olla portaiden kuvat otsaluussa. Jotenki meen aina totaalijäihin, kun se pyörii lähellä tai miun pitäs mennä kysyy siltä jotain. Tein tänään aika rumasti ja kysyin yhdeltä toiselta työntekijältä, että tietäiskö onko EP:lla mimmikaveria. Työkamuli näytti peukkuja asian suhteen ja miua vähän jäi kyllä tilanne kutkuttelemaan kivasti, mutta tässä onkin ehkä enää se, että kehtaako sitä kysyä kahveille vielä kun on töissä vai pitäiskö odottaa siihen asti, että jään töistä pois?

Mietiskelin myös päivällä sitä, että onko se säälittävää, hullua vai surullista miettiä, että olisikohan mukavaa herätä EP:n kainalosta ja sanoa hyvät huomenet, nousta sängystä ja mennä yhdessä töihin? (Toki se ei ole mahdollista, koska meillä on eri työajat, mutta teoreettisesti) Tai että tuoksuiskohan se hyvältä suihkun jälkeen ja istuis t-paidassa ja boksereissa hymy korvissa sohvalla mie kainalossa? Miksi aina pitää päätyä siihen ajatukseen, että millasta olis herätä toisen vierestä? Miksi ylipäätään pitää ajatella mitään noin intiimiä vaikka ei tunne ihmistä millään tasolla? Mitä jos se onkin ihan hirveä? Tai ei vaikka pidäkään naisista? Puhuin Jaatisen kanssa äsken puhelimessa, jossa mie päädyin siihen, että koitan ensin yhyttää itseni samaan seuraan kuin EP, mutta se voi tuottaa hieman vaikeuksia. Tän kesän piti olla ihan vaan rento ja chilli, silti miulla on kaikki maholliset hellat kutosella ja padat porisemassa. Mie olen miettinyt loppujen lopuksi aika paljon EriParsaa töissä ollessa. Joka kerta kun meen alas nin pakko kattoa onko se tiskivuorossa tai että onko se jossain optimaalisella paikalla, josta sitä voi rauhassa mittailla. Ihan typerää hölynpölyä sanon minä.

Toinen miekkonen, joka minua hämmentää on ErikoisKoe. Soittelijamies kotikotikaupungista, joka asuu tätä nykyään Helsingissä. Rakkaan serkkuni RahattomanSoittajan yksi parhaimmista ystävistä ja bändikavereista. Oon käynyt mulkoilemassa sen soittelua jo useemman kerran ja joka pirun kerta se viestittää miulle jotain, mutta en vaan ota siitä selvää, että ihanko kaverina pidät vai kiinnostava ja potentiaalisena kahviseurana? Voisiko olla joku opus jossain, jossa selvästi lukee kaikki merkit mistä tietää, että kaksilahkeinen on kiinnostunut? Hän on kyllä jumalien lahja musiikille ja aieddä siltä puuttuu vaan taustalta enää enkelikuoro. Se on myös joitain sellasia asioita tehnyt, jotka on miusta kummallisia kavereille, MUTTA en luota enää siihen, että jos kädestä kiinni pitäminen ei miusta oo enää kaverillista nin etteikö se muille vois olla. Kiitos tästäkin kuuluu Herra36. *insert middle finger emoji* Mie meen perjantaina nyt ihan yksinään kattomaan duon keikkaa ja ajattelin jäädä hetkeks aikaa istuksimaan poikien kanssa siihen nin sithän se nähdään kuinka se asia menee vai meneekö ollenkaan?

Tässäkin asiassa miulla on järki päässä ja housut jalassa ja Jumala mielessä: en aio ottaa tästä mitään pultteja, jos joku sattuu menemään mönkään tai ”väärin”, koska edelleen tää kesä on stressivapaa niin pitkälle kun se voi olla ja miehetön. Kaikki tämmönen ylimääränen on vaan sitä kivaa pullaa, joka on ilmestynyt työpaikan taukohuoneeseen pyytämättä. En aio edelleenkään odotella sitä prinssiä valkosella sotaratsulla pihaan vaan miulla on muitakin asioita, joita mie odotan kovasti hullun kiilto silmissä! Kuten uus hammaskoru ja tatuointiaika kreikkalaisine jumalineen. Tästä ”En aio ottaa stressiä”-ömnnännänänänä-mantrasta tulee varmaan kohta joku vakiolopetus, mutta miusta mie oon aika hyvin pärjännyt tässä suhteessa. Vaikka on muutaman kerran ehkä saattanut kihahtaa hattuun viudetus nin se ei ole jatkunut kahta päivää pidempään. Myös miun bodypositive-jeesustelu on alkanut tuottaa tulosta ja se tuntuu aika hyvälle, näkee itsensä peilistä ihan eri tavalla vaikka töitä on vielä paljon ja kuinka vapauttavaa onkaan pitää just niitä kledjuja mitkä hyvältä tuntuu. 😊