Unen"lahjat" ja kemioita

Miun Turun reissu loppuu tänään, kun palaan Helsingin asuntoon. Miua pelottaa aika paljon se ja kun miettii sitäkin, että siellä on tapahtunut paljon sellaisia asioita, jotka mieluusti vaan heivaisin ne miun mielestä hevonhelvettiin. Se ei tunnu kodilta vaan aina hengähtämispaikalta, jonne voi paeta hetkeksi aikaa ennen kuin haluaa taas pois sieltä. Oon nukkunut myös täällä Turussa paremmin kun Helsingissä, mutta toki tänäänkin heräsin jo kymmentä vaille viisi unien takia, kirjoitin heti niistä avainsanat muistiin, jotta voisin kirjottaa ne tänne sitten. Näissä unissa toistuu lapsi ja se, että se lapsi on vaarassa ja että mie olen siitä jollain tavalla vastuussa. Ensin oli se, että miun kummit olivat tulleet miun uudessa asunnossa käymään, heidän kaks adoptiolasta ja koira oli mukana. Asunnossa oli kuitenki paha henki/joku mörkö (kauhuleffamatskuu) joka halusi syödä kaikki. Tapoin siinä unessa myös vahingossa miun miespuolisen kummin (koitin saada vanhaa maitotonkkaa auki ja se mörkö työnsi dynamiittipötkön sinne ja se räjähti, joka tappo isän) ja se suru mikä oli hänen puolisollaan siitä, että kuinka ne nyt pärjää ilman isää. Kaikki ne miun valinnat mitä siellä talossa tein johti siihen, että ainoastaan perheen äiti jäi eloon. Se mörkö söi jopa sen koiran. Tyttären ruumis löyty imurin säiliöstä. Voitte vaan kuvitella kuinka oksettava mindfuck-olo aamulla oli, kun tajusin sen, että miun valinnat tekee pahaa.

Seuraavana aamuna näin unta Halosen Tarmosta. Me ei olla siis oltu missään tekemisissä sen viime lokakuisen jälkeen ja nyt se sitten päätti tunkea miun alitajuntaan. En muista siitä alku-unesta oikeastaan mitään, mutta Tarmolla oli valkonen pakettiauto ja sitten mie vaan avasin ne takaovet ja ryömin sisään polvilleni ja se katto miua silleen tosi ilkeellä hymyllä ja tietävänä siitä, että se voi tehdä miulle mitä haluaa. Alistuin siis sen tahtoon ja siihen miulle annettuun paikkaan: polvilleen lattialle sen nenän eteen nöyränä. Täyttä paskaa sanon minä. Sitten me mentiin kauppaan ja se halusi vahtia miua siellä kun haukka, miulle soitti ehkä Raputyttö tai Jaatinen ja miun piti mennä hyllyjen väliin Halosta karkuun, ettei se kuule. Sitten miulle iski kamala paniikki, että nyt se rankasee miua tästä, kun puhun siitä muille ja sitten tajusin itekkin kuinka vitun kieroutunutta se on. Pakoilin siellä kaupassa puhelin korvalla sitä ja just kun olin pääsemässä karkuun nin törmäsin johonkin nokkavaan teiniin, jota taisin loppujen lopuksi vetää suoraan käkättimeen…

Viimeöinen oli taas aivan omaa luokkaansa. Olin jonkun porukan kanssa menossa laivaan, joka oli vasta puoliksi rakennuttu valmiiksi. Sitä siis tehtiin vielä, kun ihmiset seisoivat odottamassa laivaan pääsyä. No me päästiin nousemaan laivaan kyytiin ja odoteltiin, että osa ihmismassasta menee toiselle puolelle, jotta paino jakautuu tasaisesti. Siellä oli kamalasti jotain hämminkiä koko ajan ja sitten me seurattiin kamerasta kuinka ne laivan henkilönkuntaan kuuluvat miehet meni putkea pitkin korjaamaan jotakin ja sitten se koko helvetin laivan puolikas tippui pois ja katosi. Seuraava muistikuva on, että me istutaan laivan kannella, aivan helvetin korkealla ja Taalasmaan Seppo oli sen laivan ohjastaja. Sitten sen radiopuhelimeen soitettiin sieltä kadonneesta puolikkaasta, että nyt hyö on löytyneet ja haaksirikkoutuneet, että meidän pitää tulla hakemaan ne. No Seppo pisti vitosen silmään ja me lähdettiin, ku telkkä pöntöstä. Sit olinkin semmosessa liitovarjossa ja sumuyö oli vaihtunut kirkkaaksi päiväksi, kun me metsästettiin sitä perkeleen hylkyä. Seppo oli edelleen Seppo, mutta silti huusin, että ”Ukki, älä päästä miua tän varjon kanssa liian korkealle” (?????). Koko helvetin varjo irtosi siitä laivan perästä ja tipuin viidakkoon keskelle ei mitään, siellä oli kaikki mahdolliset eläinlajit mitä voi vaan kuvitella. Kävelin vähän matkaa ja vastaan jolkotteli sudenpentu, kamalan pehmonen ja pörrönen sulo. Rapsuttelin aikani sitä ja lähdin jatkamaan matkaa alaspäin, kunnes sen pennun äiti murisi miun selän takana. Otin jonkun kepukan siitä maasta ja sitten huidoin sillä sitä kauemmas. Sitten miun toisella puolella oli Tom ja Giovanna Fletcherin toinen lapsista, joka oli samoissa vaatteissa, kun IT-leffassa se pieni poika. Otin sen lapsen syliini ja huidoin sitä sutta kauemmas, äiti ja pentu lähti sinne suuntaan mistä tulin ja katosivat. Käännyin menosuuntaan, josta tuli toinen susi vastaan, joka oli aluksi tosi vihanen. Sitten miun vasemmalla puolella myös kulki polkua pitkin pelle, joka oli todella creepyn näkönen. Kääpiön kokoinen vähän liian isoissa vaatteissa ja silmät oli mustat, jotka oli niin isot, että ne peitti puolet naamasta. Hampaat oli isot torahampaat ja oksettavat, kun ne puski suusta ulos koko ajan. Sitten siinä kaiken lomassa mie vaan huikkasin sille pellelle, että ”Mp vemppaaminen?” silleen puoliks nauraen ja hauskasti (????). Sitten sen jälkeen jatkoin vaan tappelua sen suden kanssa. Laskin sen lapsen miun selän taa piiloon ja turvaan, että sille ei tapahdu mitään. Se oli tosi ristiriitaista, koska se susi halus selvästi tehdä tuttavuutta, mutta sitten se kuitenki koitti purra ja oli tosi vihanen. Sain sitä jotenki niskavilloista kiinni ja heitin sen ilmaan niin, että se tippui portaisiin selkä edelle. Silti meni selkä poikki ja se jäi ulisemaan sinne kaikkien roskien alle. Tajusin mitä mie tein ja nostin sen lapsen syliini, juoksin kattomaan kuoliko se susi ja miulle tuli niin paha mieli siitä, että mie tapoin sen. Se oli vielä hetken aikaa hengissä, kunnes se päästi viimesen henkäyksen ja nukkui pois. Heräsin siihen pahaan tunteeseen mikä siitä tuli. Sitten valvoin yli seitsemään kunnes nukahdin vielä muutamaks tunniksi.

Mie en oikein enää tiedä mitä ajatella näistä miun unenlahjoista, hyvää vai huonoo? Toki oishan se nyt kivempaa herätä aamuun ilman syyllistä tunnetta siitä, että tapoit jonkun. Noh se nähdään mitä Helsingissä tapahtuu öisin. Mutta palataanpa vielä eiliseen: miun ilo on kyllä ehdottomasti Raputyttö ja Leijonapoika. Ne on ihan mahottoman sulosia yhessä, että mie en oikein ees kestä kattoa niitä yhdessä ilman, että miua alkaa hymyilyttää niiden dynamiikka. Oltiin eilen Raision ABC:llä taas istuksimassa, kun LP soitti RT:lle, että missä ollaan ja sitten tuli siihen istuksimaan mein kaa. Toki Sormipuoli ja Viiksimies oli hieman kiukkunälkäsiä, et ne oli suhteellisen hiljaa. Siihen tuli vielä joku niiden tuttava, joka oli ylimielisempi, kun kaikki maailman diktaattorit yhteensä. Meinas hajottaa ihan vitusti sen olemus ja sen narina mitä, joku vois puheeksi sanoa. Sanoinkin illemmasta RT:lle, että se on varmaan ollut pienenä sellainen, joka kehuskelee omilla leluillaan ja jättää huonommat leikistä ulkopuolelle. Kemiat ei kyllä kohdannut pätkääkään sellaisen kanssa.

Oispa ees joku kenen kanssa kohtais ne kemiat hyvin. Saatana.