Raputyttö & Leijonapoika

Väsy alkaa painaa jo silmiä, mutta halusin vielä kirjottaa ajatuksia ennenkun oon unohtanut ne huomiseen mennessä. Eilen kun tänne Turkuun pölähdin niin käytiin kaupassa ostamassa vähän ruokaa ja paljon herkkuja, ystävät tietää milloin niitä tarvitaan. Päätettiin tehdä nuudeliwokkia (epäilin hieman itseäni ja arviointikykyäni tehdä sitä, koska a) viimeksi siitä tuli aivan liian tulista, että suuta poltti vielä viikonkin jälkeen ja b) en oo ollu parhaimmillani ruoanlaitossa nyt viime päivinä, nimim. poltin pitsan uunissa ja jauheliha”kastikkeesta” tuli enemmän vettä lautaselle mitä ruokaa) ja alettiin kärrätä tarpeita koreihin. Oltiin pastaosastolla valitsemassa nuudeleita ja vuoropuhelu meni kutakuinkin näin:

RP: ”Onko kananmakuiset nuudelit ok?”

KS: ”Joojoo, on on.” Tässä vaiheessa mie katoin tarkemmin pakettia joka oli RP:n kädessä ja rupesin kattomaan, että harittaako miun silmät niin pahasti vai onko tässä tullut joku virhe. ”Mut näähän on kananmunanmakusia, eikä kanan?” *osoittelin paketin tekstejä*

RP: *Katsoo tarkemmin pakettia ja lukee ja prosessoi selvästi tätä asiaa*

*Koitin vielä sinnikkäästi inttää, että älä ota niitä ja nauraa tälle hauskalle painovirhepaholaiselle*

RP: ”Rakas, katoppa tarkemmin. KANANMAKUISIA.”

*Tajusin virheen ja nolous iski, kun kirkas salama.*

Raputyttö nauroi miulle ja mie nauroin myös, koska häpeän kuittaaminen naurulla on ihan perusjuttuja. Miun takana oleva nainen vissiin kuuli kaiken ja nauroi myös. Muna selvästi puuttui kyllä välistä, kun tarkemmin tirkisteli. Mie kiitän myös luojaani siitä, että miun seurana oli kaupassa joku, joka veti homman kotiin loistavasti, koska miun aivot ei vaan pelaa vieläkään ihan täysillä.

Me ollaan oltu toistemme hyväksi, hän miulle, koska sydänsurut ja mie hälle, koska se on kipeä ja työnarkki, ettei se malta olla paikoillaan nin mie toppuuttelen, ettei se kuole kolmekymppisenä johonkin keuhkopöhöön. Tänään me ollaan oltu vaan päivä tekemättä mitään, Raputyttö veteli unia varmaan 4 tunnin verran ja mie tuhersin jonkinlaisen teoksen. Oon itkeny paljon vähemmän täällä mitä aluksi luulin, varmaan siksi, koska täällä on paljon muuta mietittävää ja se, että mie oon saanu myös puhua Herra36sta. Yksi syy on myös varmaan se, että mie en halua masentaa toista, koska hän on selvästi onnellinen Leijonapojan kanssa. Tapasin tänään illasta Leijonapojan ja iiihan alkuperäisten kuulopuheiden perusteella vaikutti hieman koppavalta mulkulta, mutta kun me keskusteltiin sitten tästä eilen enemmän ja kysyin siitä missä he tapasivat jne. nin miun käsitys muuttu jo paljonkin siitä alusta. Myös se, että se tyyppi tekee miun ystävän selvästi onnelliseksi on paljon miulle ja sanoinkin tuossa autossa matkalla takaisinpäin, että mie tykkään siitä niin pitkään, kun se kohtelee siua hyvin. Miua jännitti hirmusesti hänen tapaaminen, koska tsiisös, en oo ikinä tavannut miun parhaiden ystävien poikaystäviä!? Autossa meinas iskee paniikkihepuli, joka meni ohi ja sitten osasin rentoutua, kun juttu alko luistaa ja me kuulemma ”liittouduttiin” vastaan Raputyttöä, kun oltiin molemmat sitä mieltä, että sen pitää pitää sairasloma sairaslomana eikä töissä. Kelpo mies siis, mä tykään. Leijonapojan ystävät Sormipuoli ja Viiksimies tuli myös vähän myöhemmin siihen paikalle eli toisinsanoen, kun uskaltivat nousta autosta sisälle mein seuraan. Siinä ei hirveästi ehditty höpöttelemään, kun pojat päättivät, että nyt perseet ylös ja menoksi. Sormipuoli oli kyllä mahdottoman suloinen ja pisti kyllä hymyilyttämään. Kun istahdettiin autoon nin möläytin heti kuinka sulonen tuo olikaan ja sen, että te ootte yllättävä pari, mutta ehdottomasti yks miun suosikeista. He sopii yhteen ja miusta oli ihanaa nähdä miten niillä synkkaa yksiin niin hyvin, että teki mieli pudottaa muutama miehinen kyynel. Toki edelleen yllättävä veto Raputytöltä edellisiin miehiin katsottuna, mutta erihyvä veto. 😊 Uskon, että jatkossakin tullaan toimeen ja voidaan hengata yhdessä porukassa.

Käytiin vielä tapaamisen jälkeen ajelemassa ympäri kyliä, jostain syystä autokyydit rauhottaa (siks varmaan nukahdan aina) vaikka ne pelottaakin ihan vitun paljon. RT on turvallinen kuski ja sen ajotaitoihin mie luotan. Käytiin kattomassa Raision ja Naantalin seutuja, ihan pirun hienot satamat oli. Puhuttiin myös siitä kuinka creepyjä isot viljasiilot tai suuret teollisuusrakennukset voi olla, mut silti samaan aikaan niin kiehtovia. Matkalla keskustaan tuli radiosta Roope Salmisen & Koirien Tanssi se ulos, jolloin mie vaan mietin sitä lausetta, jonka Ellinoora laulaa: ”Painetaan pauselle tää paska maailma” ja sit se jotenki loksahti vaan omaan linjaansa, että miun pitää keskittyä miun ystäviin ja pitää pistää pauselle tää ajatusmaailma mikä nyt soittaa samoja levyjään. Tultiin keskustan kautta ja puhuttiin myös ensi kesän festareista ja silloin mie pohdin päässäni, että tätä se paska maailma pauselle meinaa, miun pitää mennä tekemään sellasia juttuja, jotka saa miut onnelliseks ja nauramaan, että kerranhan sitä vaan eletään. Miulla oli siellä kahvilla niin kivaa, etten oikeastaan ollut ehtinyt miettimään koko Herra36 ja sen vauvajuttuja, mutta sitten kun oltiin ajelemassa nin se mörkö alkoi hiipiä kolostaan päivänvaloon. Tuijottelin tähtiä ja mietin vaan, että mie pääsen siitä yli vielä joku päivä ja mie en mieti sitä enää koskaan sen jälkeen. Tuntuu ihan typerältä uhrata omaan aikaansa sellaiseen ihmiseen, joka tekee rumasti toisille. Oltiin jo tulossa tännepäin, kunnes Raputyttö kääntyi vielä vasemmalle, joka oli todella mutkaista tietä, luotin vaan siihen, että hän tuntee minne ollaan menossa. Katuvaloja alkoi olla jo vähemmän ja tähdet näkyi paljon paremmin, kun oli pimeä horisontti nin niitä pystyi hyvin tutkailemaan lisää. Koitan vieläkin sisäistää tätä, että siitä tulee isä. Siis oikean, elävän lapsen isä. I-S-Ä. ISÄ. Miua jotenki puistattaa vaan se ajatus kokonaan koko asiasta, en saa siitä miellyttävää vaikka kuorruttaisin sen karkeilla ja kermavaahdolla. Mietin myös sitäkin, että mie olen kyllä valmis eristämään itseni siitä ihmisestä, jos se sitä vaatii, koska mie en kyllä halua enää itkeä omaa kipuani sen ihmisen takia. Pohdin jopa sitä, että oispa hassua jos meidän ystävyys päättyisin siihen, kun siitä tulee isä. En tietenkään halua sitä, mutta ollaan niin eri elämän tilanteissa, että ehkä me eriydytään sen verran, mutta kukapa sitä tietää? Radiosta tuli myös Laura Närhen Supersankari, jonka sanat myös kävi mietityttämään kovasti miua ja Herra36. Mie todella toivon, että hän on onnellinen Kellonaisen kanssa vaikka se sattuukin ihan pirusti, mutta mie myös toivon sitä, että se myös pysyy omilla reviireillään eikä tee yhtäkään ei-niin-kaverillista-aloitetta miun suuntaan enää ikinä. Toivottavasti he saavat sen happy familyn ja mie saan omani jossain vaiheessa.

Mutta ennen kaikkea mie kyllä olen onnellinen tuosta Raputytöstä ja Leijonapojasta. 💕