Äitipuolia


Olin tuossa viime viikon perjantaina Syysheinän kanssa käymässä Ruoholahden Citymarketissa, meno oli kuin villissä lännessä. Tajusin siellä kaupassa, että mie tykkään oikeasti tästä kun saa käydä isossa kaupassa ostamassa vanulappuja ja alumiinitonta deodoranttia. Toki tuolloin oli porukkaa niin helvetisti kaupassa, jota miun nykyiset pienen pienet hermot ei kestä. Tuli kauhean ahdistava olo, kun ihmiset vaan oli tiellä ja poikittain kärriensä kanssa ja äh! Me etsittiin myös ensin kissojen ja koirien kanssa ostokoreja, jotka löytyivät vasta kassoilta.. Piti aloittaa sieltä mihin yleensä lopetetaan.

Mutta tässä oli myös pointti: oon aiemmin kertonut siitä, että vaikka pimeys ja kylmyys on tosi ankeeta ja aurinko saa miut syttymään enemmän kun mikään muu. Siinä heipateltiin Syysheinän kanssa ulkona, kunnes molemmat suunnattiin omille pysäkeille. Mie jouduin hipsimään pidemmän aikaa omalla pysäkille Jyskin paska muovikassi sylissä täynnä tavaraa. Ei ollut kuulokkeita, ohut takki ja kaulahuivi päällä. Vilakkata oli, mutta samaan aikaan tajusin, että apua nyt tuli taas se tunne. Se sanoittamaton rauha pimeydestä ja kylmyydestä, vaikka kassi painoikin sylissä silti oli niin kevyt olo ja askeleet tuntui höyhenen pehmeiltä. Tässä kohtaa te varmaan mietitte, että tonnilla samoja mitä toi vetää. En vedä mitään vaikka nenäkoruineni saatankin näyttää vähän huumeiden käyttäjältä. Tuli vaan semmonen hyvä ja rauhallinen olo vaikka ratikat pauhasivat vieressä. Ihan kuin olisi itse kulkenut oman sielunsa vieressä. Tuli myös mieleen Herra36 perheineen. Että mie tekisin jos ne nyt tulisi vastaan tässä kadulla tai ajaisivat vaikka ohi mennessään Länsiterminaaliin. Oon monesti sitä pyöritellyt päässäni, että sitten kun me joskus nähdään nin mitä silloin oikein tapahtuu: kuolenko mie? Saanko mie järkyttävät raivarit? Oonko mie itse äiti tyyneys ja autuus? Herättääkö se miussa mitään tunteita? Herätänkö mie siinä jotain tunteita? 

Näin myös viime yönä unta Herra36 ja Kellonaisen Teinilapsesta. Teinilapsi oli hirviömäinen ja lähetteli miulle koko ajan viron kielellä viestejä, kuinka tuhoaa miut jos sotken niiden perhekuviot ja että Herra36 ei ikinä tulis edes vilkaisemaankaan miun suuntaan. Olin todella varma asiasta, että Herra36 pitäis miun puolia kun näyttäisin ne kaikki viestit, mutten ikinä päässyt sinne asti. Teinilapsi syytti minua myös siitä, että stalkkaan heidän perhettään ultimaattisen paljon (jota normaalielämisessä en voi kyllä kieltää) ja miun pitäis lopettaa se tai hän ei vastaa seurauksista. En siis tiedä millainen Teinilapsi on oikeassa elämässä, mutta tässä unessa hän tuntui olevan kunnon tyrannilapsi. Unessa pelasin myös Tinderiä ja löysin sieltä Herra36, mutta en ehtinyt sitä edes swaippailla. 

Oon ruennut myös vertaistukiryhmän jälkeen kävelemään Hakaniemeen kauppaan ja sen jälkeen hypännyt ratikkaan, jolla olen mennyt Alppilaan. Eilen oli myös kaupan jälkeen se tietty viileys ja rauha, mutta silti väistämättä miulle tulee joka hemmetin kerta mieleen se, että miksi kohtalon piti johdattaa ne kaksi yhteen ja miksi se ajatus, että me kohdataan vielä ei jätä rauhaan? Jos mie saisin mahdollisuuden olla ihan vaan kahdestaan sen kanssa nin mie varmaan lörpöttelisin kaikki vahingossa. Kaikki lapsista omakotitaloihin, ne asiat mitä mie olisin halunnut sen kanssa. Miusta tuntuu niin epäreilulta, että miulta evättiin se mahdollisuus näyttää, että minäkin olen ihan hyvä rakastettava. Miksen minä saa käydä kaupassa sen kanssa riitelemässä, että mitä huomenna syödään? Oon myös jatkojalostanut tämän ajatuksen niin pitkälle, jota en oo kellekään ääneen sanonut, MUTTA jos tulisi sellainen tilanne, että Herra36 tulisi miun luokse ja sanoisi, että mie olen sen elämän nainen nin mie ehkä kuitenkin pystyisin sen Maanantaikappaleen hyväksymään. Tai siis olemaan sille äitipuolena.

Halonen otti myös vuoden jälkeen minuun yhteyttä. Se oli ilmeisesti sunnuntaiaamuna saanut tämän kuningasidean laittaa miulle viestiä, miulla ei ole enää mitään numeroita tai viestejä enää jäljellä, mutta miun ei tarvinnut nähdä kuin se sanamuoto "millais menee?" ja puhelinnumeron neljä viimeistä numeroa nin tiesin, että kyse on valitettavasti tuosta mulkkukikkareesta kyse. Aiemmin oon ajatellut, että saisin ihan jäätävän slaagin asiasta, mutta sulattelin asian yllättävän kivuttomasti. Ja mie tiedän, että se myös ajan kanssa haihtuu pois ilmaan kuin tuhka tuuleen. Sillä ihmisellä ei ole mitään valtaa enää miun elämässä ja mie aion tehdä Trumpit ja pystyttää muurit sen ympärille niin, että se ei voi enää tulla aivopesemään miua sen juttuihin mukaan. Ja jos se olis maailman ainoa ihminen, joka miusta sillä tavalla pitää nin mie mieluummin kuolen vaikka yksin ja kuolen Harry Stylesin juliste kainalossa. Onneksi mie tiedän, että miusta pitää muutkin kuin tuo, joten ei oo mitään mitä mie tuolta enää haluaisin kuulla. Paitsi ehkä oikean anteeksipyynnön.

Tällä hetkellä miulla on aika hyvä olo, vaikka tässä taas kaikenlaista pyöriikin ympärillä. Päivä kerrallaan :)

Kommentit

Suositut tekstit