Tikkuja
Nyt se tulee. Pohjaton suru ja loputon itku. Mie en varmaan
ikinä pääse niistä eroon. Miulla on ihan kamalat kaksi viimeistä päivää ollut
ja kyynel silmässä koko ajan. Mie haluisin vaan puhua pulputtaa jollekkin tästä,
mutta mie en jaksa enää. Menis jo pois. Ihanku joku pakottais kävelemään
tulisilla hiilillä etkä sie saa kääntyä takaisin. Tai tikkuja jalkapohjissa ja
käsissä ja koko ihon alla.
Miulla meni jotenki niin hyvin kesällä, jotta mie ajattelin,
että hei nyt miua ei enää itketä se mies ollenkaan. Nyt se itkettää taas
enemmän kun koskaan. Oksettaa vaan ja kylmää niin vitun paljon. Kellonainen
julkaisi eilen kuvan missä Maanantaikappale on Herra36 sylissä. Tää tuntuu niin vitun pahalta. Miusta tuntuu,
et meen paniikkiin tai semmoseen suoritustilaan, et suljen vaan kaikki ulos tai
pitäs vaan lähteä juoksemaan ihan helvetin kovasti jonnekkin helvetin kauas. Pitää
tehdä jotain, etten tuu hulluks, enkä saa ajatella sitä tai mitään muutakaan. Tää
on niitä hetkiä, kun sie sanot kaikille itku silmässä, että kyllä mie pärjään,
mutta silti vaan toivoisit, että joku tulisi ja hakisi pois ja silittäisi sen
aikaa, kun sie vollotat jonkun menetetyn rakkauden perään. Miusta tuntuu, että
mie kuolen tähän. Tämän verran miulta vaan valitettavasti irtoo tekstiä.
Se mies särki miun sydämen.
Kommentit
Lähetä kommentti