Pois mukavuusalueelta Gigantissa

Vituttaa.Vituttaa aika paljon. Jos näin suoraan sanotaan. Ostin läppärin 7.12 ja arvatkaa kuinka monta kertaa oon sitä käyttänyt? Nada, zero, noll, nolla. JEESUKSENAASINORJANTAPPURAKRUUNUPYLLYKARVARIPULI SENTÄÄN. Ostin siis sen myymäläkappaleen, koska HP:n edustaja sait miut puheillaan ihan pyörryksiin. Sillä oli kyllä hyvä myyntitatsi siihen hommaan, pointsit siitä hänelle. Mut asiaan: Syysheinä oli miun henkisena tukena ja potkimassa perseelle sen verran, että saan sen koneen ostettua. Keskustan Powerissa ei saatu palvelua ollenkaan ja Gigantissa oli vähän kehno valikoima. Oltiin sovittu saman viikon torstaille, et mennään käymään Peten Koiratarvikkeessa Vantaalla ja sit siinä vieressä oliki Power ja se Gigantin megagigaultramikromakro store. Powerissa oli ihan kiva myyjä ja Syysheinä oli henkisena tukena sen takia, ettei kukaan viilaa miua linssiin. Plus myös senkin takia, että yleensä tommosissa liikkeissä on miesvaltanen henkilökunta nin etten sitten myöskään sokeudu jonkun kauniin miehen silmistä, mut tää reissu kyllä sai miun v-käyrän himppasen nousuun. Olin melkein saanut ostettua Powerista sen hiton masiinan, kunnes selvisi, että sitä ei olekkaan. Noh jätin asian sikseen, koska miulle ei ole asiaa Vantaan suuntaan eikä huvittaisi maksaa enää enempää seutulippuja. Oh dear jos olisin nähnyt kristallipallolla tähän hetkeen olisin ostanut sen sieltä. -.-

Noh sitten kipitettiin viereiseen lafkaan eli Giganttiin. Mentiin mutkan kautta ennenkö löydettiin edes sinne osastolle missä ne Saatanan keksimät rahapussin kuluttajat on. Siellä tuli melkeen heti tämä HP:n myyjä, sanotaan häntä nyt vaikka Heikiksi (ei mitään hajua hänen oikeasta nimestään), Heikki iski myyntivaihteensa päälle ja oltiin suhteellisen samalla aaltopituudella. No siinä vatkattiin puolin ja toisin hinnan ja ulkomuodon suhteen, kunnes hiplailunäyttö ja ympäri kääntyvä näyttö sitten alkoi epätoivoisesti huudella soidinhuutoja miun rahapussin suuntaan. Budjetti oli tässä vaiheessa ylitetty ja mietin, et fak it se maksaa itsensä takaisin yön pimeinä tunteina, kun en saa unta.

Siinä sitten Heikki kävi hakemassa vuoronumeron miulle jaa ehdin vielä hetken panikoida, että otanko vai enkö ota. Vuoroni tuli ja myyjän kanssa mentiin pällistelemään, että mikä laite jne. Päästiin siihen ja sit sanoin, että haluan tämän, seuraava vuoropuhelu meni kutakuinkin näin:

”No hei onks toi kosketusnäyttö sulle ihan välttämätön? Ku mulla olis tuolla sulle tarjota vähän parempi kone.”

”No ei, mut mä oon jo asennoitunu ostamaan tämän tästä ja toi hinta on mun budjetin iiiihan vika limiitti.”

”No siinä ei olis kosketusnäyttöö, mut se olis vähän parempi ja se maksaa vaan kaheksansataa.” (tuon hinnan sanomisen jälkeen piti kerätä leuka ja silmät lattialta)

”Juu no en mä nyt sitä, kun tämän.”

”Juu okei, no mites toi asennus?”

”Mulla on isoveli, joka sen sit hoitaa, kun meen jouluksi kotiin.”

”No ku mulla olis sulle tarjota tällänen asennuspaketti, jossa sun kone laitetaan kuntoon ja sä saat sitten sille teleportattua itses vaikka Bahamalle ja voit herättää sun vanhan mummos henkiin ja koiran siitä samaan syssyyn. Sitten sä saat vielä kaupan päälle kolme poikaystävää, uuden elämän ja asunnon Englannista. Sit vielä kun laitetaan McAfeen virustorjuntaohjelma, nin se torjuu kupat ja kuustoista muuta sukupuolitautia ja siellä sun Englannin kartanossa ei tuu olee ikinä hämähäkkejä eikä rottia. Eikä oo kun satasen luokkaa.”

(Mietin jo, että mikä v***u siinä ymmärryksessä on, kun tuputetaan ja tuputetaan tuputtamisen päälle niitä ylimääräsiä härpäkkeitä, kun juuri äsken sanoin, etten niitä halua? Tässä vaiheessa miun pään sisällä kiehu sellanen Chewbacca-örinä ja kiukku, mutta koitin olla sivistyneesti vittuuntumatta. Toki kaikki muut varmaan näki sen miun ilmeestä, että nyt on neidillä kohta kovaa asiaa. Kattokaa myös tämä Sami Hedbergin pätkä Mustan Pörssin myyjästä.)

”Juu en mä nyt sitä halua kiitos vaan. Mie otan tuon ja sit asennan sen siellä kotona.”

”Okei, tämähän on siis se myymäläkappale nin sä et saa tätä tänään mukaan, kun sieltä pitää poistaa kaikki ohjelmat ja nollata.”

(Chewbacca-örinää ja epämääräistä kiroilua)

”Jahans, että sillai. No kulkeutuisko se sit vaikka keskustan Giganttiin, kun sieltä se oli helpompi hakea?”

Heikki: ”No mä voin tuoda sen Karhupuistoon viidelläkympillä!”

Tässä vaiheessa mulkasin varmaan niin kiukkusesti Heikkiä, ettei se sanonu oikeestaan mitään loppuaikana :D

”No ei se nyt oikeestaan mee niin, että sun pitää se sitten tulla se täältä hakemaan.”

(VITTUPERKELESAATANANKILINPERSE)

”Noh mä mietin vielä hetken aikaan tätä sit, et onks mitään järkeä tulla tätä hakemaan.”

Pohdin siinä hetken aikaa ja vaihdettiin kysyviä katseita Syysheinän kanssa, jotta onko tässä nyt mitään jiitä. Siihen pölähti toinen myyjä ja kysyi, että löytyykö täältä mitään. No löytyy perkele, mutta kun ei löydy.

”No joo ton mie haluisin mukaan, mutta kun sitä ei kuulemma saa nyt tänään mukaan.”

”Kyllä sen saa jo tänään, yhdeksän aikaan se olis valmis.”

”Juu ei me kolmea tuntia odoteta Vantaalla, ollaan jo väsyjä. Mie tuun sen sitten huomenna hakemaan ni tää on tällä sovittu.”

”Selvä, mennääs tuohon kirjottamaan kuitti!”

Kassalla oli vielä hirveä härdelli, kun miun kortin ostorajat ei ollukkaan muuttunu ja siinä iski semmonen julkisen ja sosiaalisen tilanteen häpeä ja olin niin rikki kun sieltä päästiin ulos. Noh sitten kävin sen hakemassa seuraavana päivänä (eli uusia seutulippuja lisää) ja sit silloinkin oli hirmu vaikeeta saaha se sieltä. Kotona päätin kokeilla, että onko se sitten niin vaikeaa itse asentaa, kun sain SH:ltä ja AN= AsijantuntijaNeposelta buustia, että se on kuulemma helppoa kun heinän teko. No voin sanoa, että ei oo. Hetkistä se pyöritti varmaan kolmatta tuntia ja jouduin puhumaan myös puhelun erään Tindermätsin kanssa, kun olin asiasta avoimesta valittanut Snapchatin puolella. Tänä päivänä kone ei siis vieläkään toimi ja se pistää ärsyttämään, varsinkin nyt vielä kun innostuin tästä kirjotushommasta. Ja Velvetistä, mutta siitä lisää seuraavassa höpöttelyssä. Ensin telkkari meni rikki (eli siis mie ite rikoin puhtaasti vahingossa), sitten puhelimen näyttö mäjähti tuhannen pilperoisen tuusaks ja nyt sit vielä tää läppäri ei toimi, joko nyt pitäis uskoa et mie ja tekniset laitteet ei sovita yhteen. AN sitä eilen vilkasi eikä saanut sekään mitään ihmeellistä aikaan ja oltiin umpikujassa. Soitin sitten Gigantin asiakaspalveluun, että mitä nyt tehdään, kun ei toimi vaikka päällään seisois. Neiti siellä puhelimessa sanoi, että vie se Forumin liikkeeseen ja sinnehän miun on se roudattava, kun Helsinkiin päin valun. Vittu. Mie en enää ikinä osta mitään teknistä laitetta ellen mie sitä oikeasti tiedä/tarvitse!